Diskopallo ajaa, takapenkillä tutuhamoset

Glitterihupparissa
voi joskus aurinkoisena syyskuun iltapäivänä
ajautua tilanteeseen
jossa huomaa ohjaavansa autoa
välkkyen kuin kristallinen kruunu tai diskon katossa pyörivä pallo

ja takapenkillä on hihittäviä ballerinoja
joista toinen lukee satua
ja toinen tulkitsee kuvaa
eikä niitä yhtään haittaa vaikka
tutuhamoset tahmaantuvat suklaakekseistä

tuntuu hauskalta ja aikatauluista tulee merkityksettömiä
on vain tämä hetki
jonka haluaa muistaa aina
elämä on juhla
elämä on matka

maailmassa tarvitaan enemmän keveyttä
josta voi tarpeen mukaan liukua syviin keskusteluihin
joissa ratkaisevaa ei ole ikä
vaan se että jokaisen sanat kuullaan ja saavat tilansa.

Arki on ihanimmillaan

Olen iloinnut pienen poikani puheesta: gogligogligogli, pienen tyttäreni kesäriemusta ja tokaluokkalaisen poikani huumorista. Olen lojunut trampoliinissa lukemassa ja välillä leikkinyt tyttären kanssa loikkista.
Olen nauttinut lämpimistä päivistä, viilenevistä illoista. Olen todellakin syönyt tarpeeksi jäätelöä, vadelmia, mustikoita. Olen ottanut vastaan uuden työn haasteet.

Arki on hyvää. Siinä on paljon sävyjä. Yritän oppia ottamaan arjen kevyemmin. Sen, että kaikki on kesken. Onneksi on tämän päivän lisäksi kaikki ne huomiset.

Elellään lempivuodenaikaani. Ha det bra! Lovely autumn to you all.

Metsä on ihanimmillaan

En tiedä, pidänkö metsästä eniten
kuvia katsoessani,
metsästä lukiessani
vai metsässä ollessani.

Tekee mieli laulaa
Metsän poika tahdon olla
ja Makeasti oravainen
mahtipontisesti
suureen ääneen,
ja laulankin.

Olen lukenut sanoja, runoja

Joutsenella on pesä keskellä hötteikköä. Näen ilman kiikareita, miten se asettuu pesäänsä. "Nyt se muni munan", huudahtaa kiikaroiva mieheni. Huomaan tulleeni huijatuksi. Mutta olisi se voinut sen tehdä.



Olen lukenut runoja ja nauttinut: Aulikki Oksasen runokokoelma Helise, taivas! (2014) Oi, miten väkevää luettavaa! Se on samalla täydellinen kooste Oksasen runoudesta viimeisen 50 vuoden ajalta. Runot etenevät kirjassa aikajärjestyksessä, ne on jaettu otsikoituihin lukuihin. Jokainen luku alkaa Oksasen kuvituksella.

Hotkaisin Tatiana de Rosnayn Nimeni on Sarahin (2014) vaikka yleensä välttelen toisesta maailmansodasta kertovia teoksia. En ole pystynyt katsomaan edes Schindlerin listaa kokonaan. Nimeni on Sarah kertoo 10-vuotiaan Ranskan juutalaisen Sarahin tarinan. Sarah perheineen joutuu vainotuksi, mutta Sarah onnistuu pakenemaan keskitysleiriltä. Surullinen ja koskettava kirja.



Kevätmottoja juuri nyt:
Enemmän kirjoja ja ulkoilmaa, vähemmän nettiä.
Nenä tukossa, mutta niistetään.

Valoa ja valvontaa

Tänään päivä käynnistyi väärällä jalalla. Ensin kahdelta yöllä vauva heräsi tunniksi ilakoimaan ja sitten aamukuudelta kissa asettui vierelleni naukumaan. Jostain syystä se herättää aina minut ja vauvan. Vai olemmeko ne herkkäuniset? Olin jo tekemässä katista rukkasia ties kuinka monennen kerran. Mieheni kuitenkin päästi minut aamunokosille.

Nukahdin Anni Kytömäen Kultarinnan (2014) kanssa ja kun heräsin, kukas muu kuin katti karvarousku se makasi vieressäni. Tällä kertaa kissa ei kuitenkaan herättänyt, joten rukkasten teko siirtyy.

Onneksi on tuo valo. Se auttaa jaksamaan ja oikeastaan on aika kiva nähdä auringonnousut. Joten: älä tule takatalvi, tule tule kevät.

Miks aina joka kuvassa mulla on suu auki tai sitten vaan työnnän sinne ruokaa?

Puuhapäivä

Siivouspäivä. Leivontapäivä. Aurinkopäivä. Jäätelöpäivä. Hauska päivä.

Melankolinen sunnuntai

Haikeaa. Mun vauvani täytti puoli vuotta. Hyvästelen pientä sinistä villatakkia, jossa alkaa olla jo liian lyhyet hihat. Samalla hyvästelen lomaa, joka vetelee viimeisiään. Tai lasten lomahan se on, joka loppuu, minä kuitenkin vauvan kanssa kotona jatkan.

Tekisi mieli tehdä itse pastaa muttei ole durumjauhoa. Luen Erica Bauermeisterin ihanaa kirjaa Elämän lempeät maut (2009). Siinä rakastetaan ruokaa ja kirjallisuutta. Kuola alkaa valua, kun rivi riviltä ruokalajit valmistuvat.

Toivoin aurinkoa, ulkona pyryttää lunta. Onneksi sisällä on kolme iloista lapsukaista.