Nämä ajatukset irtoavat Katri Lipsonin Jäätelökauppiaasta (2012, Tammi). Makustelu jäi vähäsen kesken, kun piti jo palauttaa kirja. Tämä teos vaatisi uudelleenluvun ja ehkä kaaviomerkintöjä henkilösuhteista. Saapa nähdä, teenkö sen joskus. Kosmonautin (2008, Tammi) luin silloin, kun se oli Finlandia-ehdokkaana. Alusta loppuun se parani. Sama tämän kirjan kanssa. Pidin ja pidän tästä. Jäätelökauppiaasta tulee mieleen Kieslowskin elokuva Veronikan kaksoiselämä (1991), vaikken osaa selittää, miksi. Maatkin ovat ihan erit. Ehkä tunnelmassa ja kerrontatyylissä on jotain samaa sirpaleisuutta. Jäätelökauppias kannattaa lukea, jos lukee yleensä hyvin selkeäjuonista kirjallisuutta. Ihminen tarvitsee outoutta ja yllätyksiä. Jos haluaa lukea nimenomaan jäätelönmyynnistä, kannattaa valita jokin muu teos.
