Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolema. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Surrealismia, toisia todellisuuksia

Leena Krohnin Hotel Sapiens on outo ja kiinnostava kirja. Aluksi tuntui, etten ymmärtänyt mitään. Sitten kiinnostuin kirjan yksittäisistä luvuista. Kirjassa on monenlaisia hahmoja, ihmisiä, ihmisten varjoja, ihmisen kaltaisia olentoja, kasveja.

Kirjan miljöönä on oma ainutlaatuinen maailma, Hotel Sapiens, jonne ihmiset on tuotu turvaan. Entistä maailmaa ei enää ole. Nykyisessä todellisuudessa kelloissa ei ole viisareita, aika on menettänyt merkityksensä. Välillä kirjan hahmot ovat näkevinään entisestä maailmastaan välähdyksiä. Onko sumun takana vielä se todellisuus, jossa he aiemmin elivät? Kirjan luettuaan on omituinen olo ja alkaa miettiä esimerkiksi omien viherkasviensa henkistä elämää...

Vähintään yhtä surrealistinen kirja on F.G. Haghenbeckin Pyhän lehden kirja (Hierba Santa), joka on fiktiivinen elämäkerta meksikolaisesta taidemaalarista Frida Kahlosta. Kirja kertoo Kahlon värikkäistä elämänvaiheista, repivästä rakkaudesta Diego Riveraan ja muistakin rakkaussuhteista. Kirja kuvaa, miten kärsimys ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä Kahlon elämässä ja vaikuttavat hänen taiteen luomiseensa.

Ahmaisin kirjan kipeänä ollessani. Tykkäsin. Jokaisen luvun lopussa on ihania meksikolaisia ruokaohjeita, joiden sanotaan löytyneen Kahlon mustasta muistikirjasta. Kaktusta sisältävät ohjeet voivat olla hieman vaikeita toteuttaa täkäläisissä oloissa, mutta ainakin appelsiinipikkuleivät menevät kokeiluun.

                             Vappukissa valmistautuu juhlaan.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hautuumaata ja haamuilua



Luin jokin aika sitten Aki Ollikaisen Nälkävuoden. Kirjan lohduton, mutta kauniisti kirjoitettu tarina seuraa yhä mielessä. Oli riipaisevaa lukea ihmisen yrityksistä selvitä elämässään, kun edes perustarpeita ei saa tyydytettyä. Samastuin kirjan henkilöistä eniten Marjaan, joka yritti hankkiutua lapsineen Pietariin pakoon nälkää, kylmää ja tauteja. Jäin miettimään, millaista olisi olla äiti, kun ei voisi tarjota mitään ruokaa tai suojaa lapsilleen. Ollikaisen kirjoitustyyli toi 150 vuoden takaisen nälänhädän ajan lähelle lukijaa. 
                                            * * *
Kotimme vieressä on kaunis, vanha hautausmaa. Kävin siellä tänään kuljeskelemassa ja mietin kaikkia noita nälkävuosina henkensä heittäneitä, joita on sinnekin haudattu. Hautausmaa on täynnä toinen toistaan kauniimpia takorautaristejä, joiden kaikkien teksteistä ei enää saa selvää. Sepät ovat kyllä olleet todellisia taitureita. Milloin ja miksi takorautaristien tilalle tulivat hautakivet?

Hautausmaalla oli rauhallista ja kylmää. Sen sijaan kotona työhuoneen ja leikkihuoneen väliä vaelsi pieni kotihaamu.