Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Surrealismia, toisia todellisuuksia

Leena Krohnin Hotel Sapiens on outo ja kiinnostava kirja. Aluksi tuntui, etten ymmärtänyt mitään. Sitten kiinnostuin kirjan yksittäisistä luvuista. Kirjassa on monenlaisia hahmoja, ihmisiä, ihmisten varjoja, ihmisen kaltaisia olentoja, kasveja.

Kirjan miljöönä on oma ainutlaatuinen maailma, Hotel Sapiens, jonne ihmiset on tuotu turvaan. Entistä maailmaa ei enää ole. Nykyisessä todellisuudessa kelloissa ei ole viisareita, aika on menettänyt merkityksensä. Välillä kirjan hahmot ovat näkevinään entisestä maailmastaan välähdyksiä. Onko sumun takana vielä se todellisuus, jossa he aiemmin elivät? Kirjan luettuaan on omituinen olo ja alkaa miettiä esimerkiksi omien viherkasviensa henkistä elämää...

Vähintään yhtä surrealistinen kirja on F.G. Haghenbeckin Pyhän lehden kirja (Hierba Santa), joka on fiktiivinen elämäkerta meksikolaisesta taidemaalarista Frida Kahlosta. Kirja kertoo Kahlon värikkäistä elämänvaiheista, repivästä rakkaudesta Diego Riveraan ja muistakin rakkaussuhteista. Kirja kuvaa, miten kärsimys ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä Kahlon elämässä ja vaikuttavat hänen taiteen luomiseensa.

Ahmaisin kirjan kipeänä ollessani. Tykkäsin. Jokaisen luvun lopussa on ihania meksikolaisia ruokaohjeita, joiden sanotaan löytyneen Kahlon mustasta muistikirjasta. Kaktusta sisältävät ohjeet voivat olla hieman vaikeita toteuttaa täkäläisissä oloissa, mutta ainakin appelsiinipikkuleivät menevät kokeiluun.

                             Vappukissa valmistautuu juhlaan.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Päällimmäiseksi jäivät mieleen linnut

Jos joku nyt haluaisi lukea ohuen ja hyvän kirjan, suosittelisin Johan Bargumin Syyspurjehdusta. Kyllä sen voi lukea talvellakin. Sanon niin, vaikka itse en millään meinannut päästä lukemisen vauhtiin aluksi. Ehkä se johtui ulkopuolisista häiriötekijöistä. Onneksi ne kuitenkin kaikkosivat ja luin kirjan.

Päällimmäiseksi jäivät mieleen linnut, vaikka tämä ei ole tarina linnuista. Linnut ovat tarinassa enemmänkin parin sekunnin viuhahtajia. Tarina kertoo kahden miehen rakkaudesta kaunishiuksiseen Eliniin. Elinin näkökulmaa jäin kaipaamaan; nyt kuulin vain kahta miestä, Olofia ja Haraldia. Ehkä kirja juuri siksi jäi niin lyhyeksi ja salaperäiseksi ja lukijan loppuunkirjoitettavaksi.