Valoa ja valvontaa

Tänään päivä käynnistyi väärällä jalalla. Ensin kahdelta yöllä vauva heräsi tunniksi ilakoimaan ja sitten aamukuudelta kissa asettui vierelleni naukumaan. Jostain syystä se herättää aina minut ja vauvan. Vai olemmeko ne herkkäuniset? Olin jo tekemässä katista rukkasia ties kuinka monennen kerran. Mieheni kuitenkin päästi minut aamunokosille.

Nukahdin Anni Kytömäen Kultarinnan (2014) kanssa ja kun heräsin, kukas muu kuin katti karvarousku se makasi vieressäni. Tällä kertaa kissa ei kuitenkaan herättänyt, joten rukkasten teko siirtyy.

Onneksi on tuo valo. Se auttaa jaksamaan ja oikeastaan on aika kiva nähdä auringonnousut. Joten: älä tule takatalvi, tule tule kevät.

Miks aina joka kuvassa mulla on suu auki tai sitten vaan työnnän sinne ruokaa?

Puuhapäivä

Siivouspäivä. Leivontapäivä. Aurinkopäivä. Jäätelöpäivä. Hauska päivä.

Melankolinen sunnuntai

Haikeaa. Mun vauvani täytti puoli vuotta. Hyvästelen pientä sinistä villatakkia, jossa alkaa olla jo liian lyhyet hihat. Samalla hyvästelen lomaa, joka vetelee viimeisiään. Tai lasten lomahan se on, joka loppuu, minä kuitenkin vauvan kanssa kotona jatkan.

Tekisi mieli tehdä itse pastaa muttei ole durumjauhoa. Luen Erica Bauermeisterin ihanaa kirjaa Elämän lempeät maut (2009). Siinä rakastetaan ruokaa ja kirjallisuutta. Kuola alkaa valua, kun rivi riviltä ruokalajit valmistuvat.

Toivoin aurinkoa, ulkona pyryttää lunta. Onneksi sisällä on kolme iloista lapsukaista.

Elän talvea, odottelen kesää

Ulkona korkeahko hanki. Olemme lasketelleet pulkilla ja kaikilla mahdollisilla. Minä tilaan läjän siemeniä ja haaveilen ruusujen kasvatuksesta. Nauriita, papuja, herneitä, porkkanoitakin. Laskun perusteella en säästä yhtään. Päinvastoin. Mutta puutarhuri on onnellinen ihminen.


Katsoin aamulla Bergeracin ekan tuotantokauden ekan osan. Jerseyn saarelle olisi kiva matkustaa. Luen, että se on veroparatiisi. Muttei sielläkään ole lämmintä nyt. Villasukat jalkaan ja lukutunti alkakoon. Jos siis nuorimmainen ei ole toista mieltä.

Tired but happy

Siskolla on kaksi ihanaa ja hupsua kissaa. Toinen on vielä vähän arka mutta ehdin pari kertaa näpsäistä kuvan, koska ruualle se nokinenä on sangen perso. Nappasi kaikessa hiljaisuudessa makinkin itselleen sushipöydästä. Hyvä valinta, sillä nigirit olivat täynnä kärmeswasabia. Huu, mitä ainetta. Toinen kisu tyytyi syömään tulppaaneja.

Oulussa oli tosi kivaa, mutta matkanteko on kyllä ankiaa. Satoja kilometrejä kolmen pienen kanssa...Jotain väsymyksen tasosta kertonee se, että nukahdin eilen yöpaita vain puoliksi päällä. Toisen hihan pujotin sitten paikoilleen aamuyöstä.

Tällä viikolla luvussa on siskon kirjapinosta poimittu Rosa Liksomin Maa ja Pihin naisen elämää -blogista bongattu Elina Innasen Vegaanin keittiössä. Molemmat vaikuttavat juurikin kiinnnostavilta.

Ps. Viimeisen kuvan myötä terveiset Ouluun: Sipaleet tuovat lisää onnea!

Viikonloppuna

Olen syönyt huikeat määrät valkosipulia. Toivon, että taudit pysyvät peninkulmien päässä. Paitsi valkosipuli on kyllä niin hyvää, että söisin muutenkin.

Perheen pienin on kaikkien suosikki. Hymyilee aina, kun joku tulee luo. Tänään näen rakkaan siskoni. Laukut on jo pakattu ja auto kohta käynnistyy. Hyvää hyvää hyvää viikonloppua!

Perusmaanantai

On nukuttu hyvin, kiitos kysymästä. Unikysymys esitetään usein pienen lapsen vanhemmalle. On hyviä öitä ja huonoja öitä. Viime yö oli se hyvä, kuusi tuntia putkeen. Ei valittamista siis. Migreeni silti jyskyttää etulohkossa. Huuhdon sitä mustikkateellä ja nipsasen pari kuivunutta inkiväärinpalaa sekaan.

Tänään kirjoitan ja tytär meni mummolaan leipomaan. Odotan vesi kielellä mustikkamuffinsseja paluupostissa. Muffini vai muffinssi? Kyllä minä niin tykkään, että muffinssi.