Paljon onneaaa vaaaan

Juhlissa, juhlista, juhliin. Yllättäen lastenkutsut ovat hauskimmat.

Iäkäs rouvashenkilö möläyttelee. Voisin ostaa hänelle Käytöksen kultaisen kirjan. Ehkä jokin teiniporukka voisi myös luennoida hänelle: Miten käyttäydyn juhlissa? Miten muokkaan käytöstäni vanhoilla päivillä?

Marraskuu mataa

Ollapa kissa. Voisi hyvällä omallatunnolla loikoilla, kun oikein mikään ei tunnu etenevän. Nuhaneniä ja ryskäyskääjiä on riittänyt. Mutta vauva kasvaa ja voi hyvin.

Hulahulaa, hulabaloota, pari kirjaakin

Kodissamme asustelee ballerina. Hän pukeutuu tanssiasuunsa jo aamusta ja kysyy viiden minuutin välein: "Joko pian lähdetään?" Hänestä iltapäivään on ikuisuus.

Kuusiviikkoinen ottaa kantoliinassa pitkät aamupäivänokoset. Ihmeellistä, että vauvat huokailevat noin paljon, tai ehkä se tuosta leuan alta kuuluu niin hyvin.

Elämä on hulabaloota, johon kuuluu lähinnä syömistä, syöttämistä, nukkumista ja valvomista. Ei silti ehdi pitkästyä näiden hulahulaajien kanssa.

Kaiken keskellä olen lueskellut pari kirjaa. Ensimmäistä, Laura Paloheimon Mama Mojoa (2014) suosittelen tuoreille äideille. Varmaan ensimmäisen lapsen saaneet nuoret äidit viihtyvät sen parissa parhaiten. Minä tunsin itseni liian vanhaksi tai ehkä chick lit ei vain oikein uppoa minuun.

Toinen kirja oli ihana! Kuvataiteilija Riikka Juvosen Valon paletti (2014) on teos, joka alaotsikkonsa mukaisesti tekee retkiä värien maailmaan. Pidin siitä, että värien kautta sukellettiin historiaan ja kerrottiin kulttuurista. Tietoteos, jolla on kaunokirjallinen sielu, kannattaa lukea, jos ei tiedä, millainen on Paynen harmaa tai mitä eroa on sienalla ja seepialla.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kissa tekee omia tutkimuksiaan valosta ja varjosta.

Viikonloput eivät ole toistensa siskoja

Edellisenä viikonloppuna sisko oli poikiensa kanssa kylässä. Heillä oli mukanaan ihana citykissanen, joka ei oikein ymmärrä elävän ravinnon päälle. Oi, kuinka nautin siitä, että talo oli täynnä elämää ja ääntä ja iloa.

Nyt olen kahdestaan vauvan kanssa. Hiljaista ja rauhallista. Isommat lapset lähtivät miehen kanssa isovanhempien luokse. Kissa haluaisi tätä nykyä nukkua joko tyttären sängyssä taikka nukenvaunuissa. Vauvanvaunujakin se yrittää mutta saa joka kerta lähtöpassit.

Luin Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin (2014). Hän käytti vuoden jokaisen kuukauden syventymällä tiettyyn teemaan, koska halusi tulla onnellisemmaksi. Parisuhde, raha, intohimo, perinteet jne. Kiinnostava idea, mutten ehkä pystyisi samanlaiseen järjestelmällisyyteen kuin hän. Vauvaperheen elo olkoon minun onnellisuusprojektini, vaikka siinäkään päivät eivät ole toistensa siskoja.

Ps. Rubinilla on oma blogikin.

Valoa vasten huomaan

Tämä syksy on niin ihmeellinen. Sää hellii, hmmm, tosin juuri alkoi sataa vettä. Talossamme asustaa alle kahden viikon ikäinen pieni poika, joka on jo sulattanut kaikkien sydämet. Voi sitä silitysten ja pusujen määrää, minkä pienokainen saa sisaruksiltaan päivittäin. Muutenkin päivät kuluvat sylitellessä, kärrytellessä ja syksyistä luontoa ihastellessa. Valoa vasten huomaan, että syksyinen lehti on mitä kauneinta mosaiikkia.

Mulla on nyt vähän muuta...

...ihanaa puuhaa. Poikavauva syntyi elokuun lopussa. Syksyn uudet tuulet puhaltelevat.

Mitä rakastan ja että muistaisin

Rakastan yksinkertaisia asioita, kuten kissoja ja kirjoja. Rakastan sitä, että yhtäkkiä muistan yhden pahvilaatikon ja kun avaan sen, sieltä löytyy vanhoja kauniita kirjoja, joita olen vain vähän lukenut. Rakastan aamuhetkiä lehtien kanssa ja sitä, kun lapset tilaavat aamupalojaan, vaikka sanonkin heille, etten ole tarjoilija. Rakastan esimerkiksi sitä, kun tytär tohisee kissan kanssa, ruokkii sitä ja huolehtii, ettei se kastu ulkona. Ja sekin on ihanaa, kun ekaluokkalainen ryntää koulusta, purkaa repun ja näyttää uudet kirjat ja läksyt. Rakastan sitä, että mies jaksaa korjata auton takaluukkua tunteja eikä edes kiroa, minä kyllä jo kiroaisin. Rakastan sitä hetkeä, miltä tuoksuu kun sytyttää tulen. Rakastan näitä säitä, kun aurinko yllättää, vaikka säätiedotus näyttää pilveä. Rakastan sateen raikastamaa luontoa, villivadelmamehun makua, sieniä, metsää ja syksyä.

Hetket ennen uutta perheenjäsentä saavat mietteliääksi ja uppoutumaan itseen.

Nyt yritän muistaa nämä:
Hengitä nenän kautta sisään, suun kautta ulos.
Rentouta kasvojen lihakset, niin loppukin kropasta rentoutuu.
Mene ulos aina kun mahdollista, niin maailma ei ehkä tipahdakaan niskaan.
Kuuntele mielimusiikkiasi ja katsele kuvia, jotka kolahtavat sieluusi.