Kirja kuin karkki

Uutuushyllyssä tuli vastaan vastustamattoman näköinen kasvisruokakirja. Olga Temosen Emäntänä Olga (2013) sopii varmasti aloittelevallekin kasviskokkaajalle. Olen sitä nyt kaksi viikkoa pyöritellyt käsissäni ja haluaisin sen omakseni. Alun perin ajattelin kirjaa lainatessa siskoani. Hänen seuraavalla vierailukerrallaan valmistan taatusti jotakin temoslaista. Alkupalaksi ehkä kesäkurpitsarullia ja pääruuaksi soijalasagnea, jälkiruuaksi syömme hippikarkkeja ja päälle siemaisemme venäläistä kuohuviiniä. Tämä viimeisin ei ollut kyllä reseptikirjasta, vaan meidän siskosten lempijuoma.

Lasagnereseptiä tekee mieli hieman muunnella, sillä työkaverin mukaan korvasienilasagne on mmmmm-jotakin. (Hän vain sulki silmänsä ja mumisi haaveellisen näköisenä.) Eilen löytyi mahtava korvasienipaikka, joten pakkohan tuota lasagnea on kokeilla. Kirjan kuvat ovat täydellisen suloisia. Ne paitsi tuovat veden kielelle myös kuvaavat maaseudulla asumista lapsien kanssa sellaiseksi idylliksi, että ihmettelen, kuka vielä tämän kirjan nähtyään haluaa asua kaupungissa. Kuvat ovat sellaisia, että ne kiinnostavat kolmivuotiastakin. "Äiti, mitä toi tyttö tossa tekee?" ja "Äiti, mullon kanssa tollainen läikkäkoira, mut se on vaan leluna."

Kailaan tunnelmissa

Minä nauran auringolle. Sekin nauraa.

Tässä on kesä. Vieressä, yllä ja eessä.

Jos tämä oli kesän lämpimin päivä

Koskaan ei voi olla varma, oliko tänään kesän ensimmäinen ja viimeinen lämmin päivä. Onneksi olemme viettäneet sen parhaalla mahdollisella tavalla: mökillä puuhastellen.

Seuraamme liittyi tuntematon musta kisumirri, jonka poikani risti Tommiksi. Tommi taitaa olla viime syksyn pentuja, mukava mutta nälkäinen kolli. Ongimme sille pari kalaa, ja siitä tuli välittömästi meidän kaverimme. Kunpa Tommin kotiväki ottaisi sen hoiviinsa. Vaikeaa tietää, mistä se oli tulossa ja minne menossa.

Äitienpäiväuni

Nukahdin aamulla uudelleen ja näin unta todella pitkästä laiturista ja järveen asennetusta keinulaudasta. Sitten portaissa tömisevät askelet herättivät minut, ja ei tullut selväksi, keinahtaako sitä veteen uppeluksiin asti vai olikohan keinussa jokin stoppari. Sellainen keinu olisi vänkä kesähelteillä ja kuinka vesi räiskyisikään! Kunpa joku rakentaisi sellaisen meidän mökille!

Lapset ovat harrastaneet tänään frisbeen heittelyä ja ruutuhyppelyä juuri maalatulla ruudukolla. Vähäsen on tehty puuhommiakin. Lämmintä äitienpäivää kaikille!

Mökillä

                                   Kevätilo ja auringonkilo

Surrealismia, toisia todellisuuksia

Leena Krohnin Hotel Sapiens on outo ja kiinnostava kirja. Aluksi tuntui, etten ymmärtänyt mitään. Sitten kiinnostuin kirjan yksittäisistä luvuista. Kirjassa on monenlaisia hahmoja, ihmisiä, ihmisten varjoja, ihmisen kaltaisia olentoja, kasveja.

Kirjan miljöönä on oma ainutlaatuinen maailma, Hotel Sapiens, jonne ihmiset on tuotu turvaan. Entistä maailmaa ei enää ole. Nykyisessä todellisuudessa kelloissa ei ole viisareita, aika on menettänyt merkityksensä. Välillä kirjan hahmot ovat näkevinään entisestä maailmastaan välähdyksiä. Onko sumun takana vielä se todellisuus, jossa he aiemmin elivät? Kirjan luettuaan on omituinen olo ja alkaa miettiä esimerkiksi omien viherkasviensa henkistä elämää...

Vähintään yhtä surrealistinen kirja on F.G. Haghenbeckin Pyhän lehden kirja (Hierba Santa), joka on fiktiivinen elämäkerta meksikolaisesta taidemaalarista Frida Kahlosta. Kirja kertoo Kahlon värikkäistä elämänvaiheista, repivästä rakkaudesta Diego Riveraan ja muistakin rakkaussuhteista. Kirja kuvaa, miten kärsimys ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä Kahlon elämässä ja vaikuttavat hänen taiteen luomiseensa.

Ahmaisin kirjan kipeänä ollessani. Tykkäsin. Jokaisen luvun lopussa on ihania meksikolaisia ruokaohjeita, joiden sanotaan löytyneen Kahlon mustasta muistikirjasta. Kaktusta sisältävät ohjeet voivat olla hieman vaikeita toteuttaa täkäläisissä oloissa, mutta ainakin appelsiinipikkuleivät menevät kokeiluun.

                             Vappukissa valmistautuu juhlaan.

Meidän mielestämme

Pojan mielestä linnut tarvitsisivat valot koteihinsa. Miehen mielestä pönttöjen sivuun voisi kiinnittää postilaatikot. Minun mielestäni kodeilla pitää olla nimet. Kissan mielestä linnut pärjäisivät ilman pönttöjäkin. Tyttären mielestä keksipäivä on paras päivä.