Äitienpäiväuni

Nukahdin aamulla uudelleen ja näin unta todella pitkästä laiturista ja järveen asennetusta keinulaudasta. Sitten portaissa tömisevät askelet herättivät minut, ja ei tullut selväksi, keinahtaako sitä veteen uppeluksiin asti vai olikohan keinussa jokin stoppari. Sellainen keinu olisi vänkä kesähelteillä ja kuinka vesi räiskyisikään! Kunpa joku rakentaisi sellaisen meidän mökille!

Lapset ovat harrastaneet tänään frisbeen heittelyä ja ruutuhyppelyä juuri maalatulla ruudukolla. Vähäsen on tehty puuhommiakin. Lämmintä äitienpäivää kaikille!

Mökillä

                                   Kevätilo ja auringonkilo

Surrealismia, toisia todellisuuksia

Leena Krohnin Hotel Sapiens on outo ja kiinnostava kirja. Aluksi tuntui, etten ymmärtänyt mitään. Sitten kiinnostuin kirjan yksittäisistä luvuista. Kirjassa on monenlaisia hahmoja, ihmisiä, ihmisten varjoja, ihmisen kaltaisia olentoja, kasveja.

Kirjan miljöönä on oma ainutlaatuinen maailma, Hotel Sapiens, jonne ihmiset on tuotu turvaan. Entistä maailmaa ei enää ole. Nykyisessä todellisuudessa kelloissa ei ole viisareita, aika on menettänyt merkityksensä. Välillä kirjan hahmot ovat näkevinään entisestä maailmastaan välähdyksiä. Onko sumun takana vielä se todellisuus, jossa he aiemmin elivät? Kirjan luettuaan on omituinen olo ja alkaa miettiä esimerkiksi omien viherkasviensa henkistä elämää...

Vähintään yhtä surrealistinen kirja on F.G. Haghenbeckin Pyhän lehden kirja (Hierba Santa), joka on fiktiivinen elämäkerta meksikolaisesta taidemaalarista Frida Kahlosta. Kirja kertoo Kahlon värikkäistä elämänvaiheista, repivästä rakkaudesta Diego Riveraan ja muistakin rakkaussuhteista. Kirja kuvaa, miten kärsimys ja kuolema ovat jatkuvasti läsnä Kahlon elämässä ja vaikuttavat hänen taiteen luomiseensa.

Ahmaisin kirjan kipeänä ollessani. Tykkäsin. Jokaisen luvun lopussa on ihania meksikolaisia ruokaohjeita, joiden sanotaan löytyneen Kahlon mustasta muistikirjasta. Kaktusta sisältävät ohjeet voivat olla hieman vaikeita toteuttaa täkäläisissä oloissa, mutta ainakin appelsiinipikkuleivät menevät kokeiluun.

                             Vappukissa valmistautuu juhlaan.

Meidän mielestämme

Pojan mielestä linnut tarvitsisivat valot koteihinsa. Miehen mielestä pönttöjen sivuun voisi kiinnittää postilaatikot. Minun mielestäni kodeilla pitää olla nimet. Kissan mielestä linnut pärjäisivät ilman pönttöjäkin. Tyttären mielestä keksipäivä on paras päivä.

Lehdet, lehdet

Työviikon deletointi - ulkona haravointi - illansuussa - kissa puussa.

Lumen alta paljastuu kevät

"Äiti, sä myöhästyit, nyt et voi enää kuvata niitä." Lumiukko ja -akka ovat kadonneet. Jäljellä on mätä porkkana. Rikkinäinen vati irvistelee keväälle. Hiekkalaatikkoon voi jo kurkistaa, mutta aika märkää on. Lits lits ja tip tip. Jäälyhdystä on jäljellä vielä pohja. Oregano on talvehtinut hienosti ja työntänyt jo ensimmäiset versonsa pintaan. Huumaava tuoksu kaiken mudan keskellä. Eletään välitilassa. Ei olla vielä täysin valmistauduttu kevääseen. Meillä on vain talvikenkiä ja rikkinäisiä kumppareita.

Joinakin päivinä sitä haluaisi heitellä donitseja

Jos todellinen elämä olisi satua, olisin tehnyt tänään kuin nuo kuvan äveriäät prinssit ja heitellyt pari valittua donitsia pariin valittuun päähän. Jos minulla olisi Soma-niminen hevonen, kuten saman sadun prinsessalla on, karauttaisin sillä nyt maailman ääriin. Vaan olen hevoseton rauhan nainen. Tyydyn siis puhisemaan. Keitän hivenen normaalia vahvempaa kahvia. Mätän suklaata. Huomenna menen taas töihin aivan normaalisti.

Kannatan satujen lukemista. Aikuisillehan ne on alun perin tehty. Kuvat ovat kirjasta Prinsessa vailla valtakuntaa (The Princess Who Had No Kingdom), jonka on kirjoittanut Ursula Jones ja kuvittanut Sarah  Gibb. Sekä minä että tyttäreni pidimme tarinasta.