Lastenkasvatusta ranskalaisittain

Minua on aina (siis lapsieni syntymästä lähtien) kiinnostanut, miten lapsia muissa maissa kasvatetaan. Millaiseen ruokaan lapsi pikkuhiljaa totutetaan? Millaisia tapoja hänelle opetetaan? Miten hän ui siihen kulttuuriin, jonka keskelle on sattunut syntymään? Lukisin mielelläni blogejakin tästä aihepiiristä, mutta olen laiska etsimään. Pamela Druckermanin kirja Miten kasvattaa bébé kertoo juuri näistä asioista. Ja sen  luettuaan on lisää kadehdittavaa ranskalaisilta.

Ranskaan muuttanut amerikkalaissyntyinen Druckerman kuvaa kirjassa monipuolisesti ranskalaisen ja amerikkalaisen kasvatuksen eroja. Hän näkee molempien maiden tavoissa sekä negatiivista että positiivista. Useat ranskalaisten kasvatusniksit kuulostavat järkeenkäyvimmiltä, ja valitettavasti kirjaa lukiessaan jotenkin alkaa tuntua siltä, että suomalaisessa kasvatuksessa on enemmän amerikkaa kuin ranskaa. Kirjan mukaan suurin osa ranskalaislapsista oppii "tekemään yönsä" eli nukkumaan itsekseen jo muutaman kuukauden iässä. Lisäksi ranskalaislapset kasvatetaan sietämään turhautumista luomalla tilanteita, joissa he joutuvat odottamaan ennen kuin jokin mielihyvän kannalta tärkeä asia toteutuu.

Druckermanin mukaan hyvin kasvatetulla ranskalaislapsella on neljä taikailmausta, jotka kerta kaikkiaan on osattava. Ne ovat ole hyvä, kiitos, päivää ja näkemiin. Periaatteessa nämä ilmaukset pitäisi olla jokaisen suomalaisenkin lapsen oppilistalla. Mistä sitten johtuu, että kohteliaat lapset ovat koulussamme vähemmistönä? Melkein itkin, kun luin, että ranskalaisessa päiväkodissa tarjoillaan neljän ruokalajin ateria, jotta lapset oppisivat maistamaan eri ruokia. Meidän päivähoitopaikoissamme ja kouluissamme einesten syytäminen on j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-ä.  

Onneksi eilen mies huuteli television ääreen katsomaan Teemalta Laurent Cantet'n ohjaamaa ranskalaiselokuvaa Luokka. Oli lohduttavaa huomata, että ranskalaiskoulun teinit vaikuttivat jokseenkin sellaisilta kuin suomalaiskouluissakin on. Opettajakin kuulosti vähän minulta.

Nämä kuvissa vilahtelevat lapset ovat suomalaiskasvatuksen hedelmiä.

Olikkonää Oulusa?

Olin. Siskon luona. Pääsiäisen piristävä päähänpisto. Tekeminen loppui kesken loman, joten pikavisiitti pohjoiseen oli paikallaan. Kävimme ulkoilemassa merenrannalla. Aurinko ja aakea meri. Ihan oli kevättunnelmat lumen keskellä. Automatkalla sain viimein luettua kirjankin pitkästä aikaa loppuun saakka.

Pääsiäisen häätötoimet

Noidat ja pahat henget häädettiin eilenillalla kokolla koko kylästä. Eikä näiden valkosipulirosmariiniperunoiden jälkeen meille enää vampyyritkään hyökkää.

Aktiviteetteja

Täällä päin Suomea noidat liikkuivat vasta tänään. Samoin noitaprinsessat ja merirosvot.

Ulkoilmaelämää...

...on ollut pitkäperjantaimme tää. Käytiin katsastamassa mökkimaisemat. Grillattiin herrrrrrkullista lohta, maissia ja muuta. Löysin sisäisen lapseni ja hurjastelin pulkkamäessä. Nappasin kiinni pojan rattikelkan takaosasta, kun se jeeveli saa aina hyvät vauhdit ja meinaa voittaa kaikki mäenlaskut. Paha sai palkkansa ja kaaduin kesken laskun. Hyi minua tuhmaa.

Palmusunnuntaina

Molemmat lapset ovat tällä hetkellä kovin äidinkipeitä. Äiti-vähäsen-nyt-lukee ei onnistu yhtään. Jos katoan minuutiksi, molemmat kailottavat "äitiiiiii". Pitää varmaan olla tyytyväinen. "Ei tuo aika kauan kestä", sanovat monet, mutta tällaisina viikonloppuina sen melkein unohtaa. Sen verran katosin näköpiiristä, että palatessani olohuoneessa oli ison luokan mehukekkerit, ja koska kutsutut olivat niin kovin hurjapäitä, oli mehua loiskunut pitkin lattiaa. Emäntä jo siellä hyöri rätti kädessä ja voivotteli märkiä vieraitaan.

Poika värkkäsi hamahelmistä kaverilleen kolmiohattupäisen munan lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Minä litkin hunaja-sitruuna-inkivääriteetä ja ihmettelen, miksi olen aiemmin ostanut teeni pussitavarana.

Lunta, lunta, lunta ja aurinko

Antaa nyt sitten tulla lunta, täällä ollaan. Menin seisomaan iltapimeällä lumilinnaan suu auki ja haukoin taivaan täydeltä. Lapset laskivat pihan kaikki penkat ja hupi loppui vasta, kun liukuri katkesi. Kissa sipsuttaa ulos vain, kun on aivan pakko, ja livahtaa kiireesti takaisin sisälle tuijottamaan tinttiteeveetä pöydän ääreen. Onneksi aurinko palasi tänään.