Kissa kiertää kehää.
Madetta, haukea, kuhaa.
Näyttää siltä kuin miettisi, miten voi suhtautua noin isoon ruokaan.
Lopulta syö iänikuista latziaan ja nukahtaa sohvan selkämykselle.
Hetken tasapainottelen yksistäni karkkikipon kanssa olohuoneessa. Tytär käy vieressä, muttei huomaa mitään. Ei varmaan voi kuvitella, että äiti tekisi jotain sellaista. Nyt on jo kitalaki kuivana.
Harmittaa, kun unohdin Sadie Jonesin sen viereen, joka nukkuu päiväuniaan. En uskalla ottaa riskiä, että herää. Jos nyt saisi toivoa, toivoisin meille jonkun sellaisen kahvivieraan, jolla olisi mukanaan mehevä kaakku.