Valoa ja valvontaa

Tänään päivä käynnistyi väärällä jalalla. Ensin kahdelta yöllä vauva heräsi tunniksi ilakoimaan ja sitten aamukuudelta kissa asettui vierelleni naukumaan. Jostain syystä se herättää aina minut ja vauvan. Vai olemmeko ne herkkäuniset? Olin jo tekemässä katista rukkasia ties kuinka monennen kerran. Mieheni kuitenkin päästi minut aamunokosille.

Nukahdin Anni Kytömäen Kultarinnan (2014) kanssa ja kun heräsin, kukas muu kuin katti karvarousku se makasi vieressäni. Tällä kertaa kissa ei kuitenkaan herättänyt, joten rukkasten teko siirtyy.

Onneksi on tuo valo. Se auttaa jaksamaan ja oikeastaan on aika kiva nähdä auringonnousut. Joten: älä tule takatalvi, tule tule kevät.

Miks aina joka kuvassa mulla on suu auki tai sitten vaan työnnän sinne ruokaa?

Puuhapäivä

Siivouspäivä. Leivontapäivä. Aurinkopäivä. Jäätelöpäivä. Hauska päivä.

Melankolinen sunnuntai

Haikeaa. Mun vauvani täytti puoli vuotta. Hyvästelen pientä sinistä villatakkia, jossa alkaa olla jo liian lyhyet hihat. Samalla hyvästelen lomaa, joka vetelee viimeisiään. Tai lasten lomahan se on, joka loppuu, minä kuitenkin vauvan kanssa kotona jatkan.

Tekisi mieli tehdä itse pastaa muttei ole durumjauhoa. Luen Erica Bauermeisterin ihanaa kirjaa Elämän lempeät maut (2009). Siinä rakastetaan ruokaa ja kirjallisuutta. Kuola alkaa valua, kun rivi riviltä ruokalajit valmistuvat.

Toivoin aurinkoa, ulkona pyryttää lunta. Onneksi sisällä on kolme iloista lapsukaista.