Edellisenä viikonloppuna sisko oli poikiensa kanssa kylässä. Heillä oli mukanaan ihana citykissanen, joka ei oikein ymmärrä elävän ravinnon päälle. Oi, kuinka nautin siitä, että talo oli täynnä elämää ja ääntä ja iloa.
Nyt olen kahdestaan vauvan kanssa. Hiljaista ja rauhallista. Isommat lapset lähtivät miehen kanssa isovanhempien luokse. Kissa haluaisi tätä nykyä nukkua joko tyttären sängyssä taikka nukenvaunuissa. Vauvanvaunujakin se yrittää mutta saa joka kerta lähtöpassit.
Luin Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin (2014). Hän käytti vuoden jokaisen kuukauden syventymällä tiettyyn teemaan, koska halusi tulla onnellisemmaksi. Parisuhde, raha, intohimo, perinteet jne. Kiinnostava idea, mutten ehkä pystyisi samanlaiseen järjestelmällisyyteen kuin hän. Vauvaperheen elo olkoon minun onnellisuusprojektini, vaikka siinäkään päivät eivät ole toistensa siskoja.
Ps. Rubinilla on oma blogikin.
