Mitä rakastan ja että muistaisin

Rakastan yksinkertaisia asioita, kuten kissoja ja kirjoja. Rakastan sitä, että yhtäkkiä muistan yhden pahvilaatikon ja kun avaan sen, sieltä löytyy vanhoja kauniita kirjoja, joita olen vain vähän lukenut. Rakastan aamuhetkiä lehtien kanssa ja sitä, kun lapset tilaavat aamupalojaan, vaikka sanonkin heille, etten ole tarjoilija. Rakastan esimerkiksi sitä, kun tytär tohisee kissan kanssa, ruokkii sitä ja huolehtii, ettei se kastu ulkona. Ja sekin on ihanaa, kun ekaluokkalainen ryntää koulusta, purkaa repun ja näyttää uudet kirjat ja läksyt. Rakastan sitä, että mies jaksaa korjata auton takaluukkua tunteja eikä edes kiroa, minä kyllä jo kiroaisin. Rakastan sitä hetkeä, miltä tuoksuu kun sytyttää tulen. Rakastan näitä säitä, kun aurinko yllättää, vaikka säätiedotus näyttää pilveä. Rakastan sateen raikastamaa luontoa, villivadelmamehun makua, sieniä, metsää ja syksyä.

Hetket ennen uutta perheenjäsentä saavat mietteliääksi ja uppoutumaan itseen.

Nyt yritän muistaa nämä:
Hengitä nenän kautta sisään, suun kautta ulos.
Rentouta kasvojen lihakset, niin loppukin kropasta rentoutuu.
Mene ulos aina kun mahdollista, niin maailma ei ehkä tipahdakaan niskaan.
Kuuntele mielimusiikkiasi ja katsele kuvia, jotka kolahtavat sieluusi.

Kukkiva kissa ja itkettävä kana

Onneksi tämä päivä ei koskaan enää palaa. En ole saanut aikaan yhtään mitään ja olen ihan poikki. Ajattelin ilahduttaa perhettä sentään valmistamalla pollo limoncelloa. Huonosti meni sekin. Liikaa limeä ja sitruunaa. Pöydässä lapset itkevät isän karrikanan perään.

Kissa pelastaa edes vähän. Juuri kun ajattelin, että minun täytyy ostaa kuivuneiden kukkien tilalle jotain, se hoitelee asian.

Metsä lumoaa

Elokuussa tuntee kiitollisuutta kaikesta, mitä metsä ja puutarha antavat. Oi, metsien kauneus ja marjojen makeus! Tykkään eniten sellaisista päivistä, joina sekä sataa että paistaa. Niin kuin tänään. Tekisi mieli sukeltaa tuonne koivumetsään horsmien sekaan juoksemaan. Mutta onhan myös hyttyset, paarmat ja kyyt.