Kissa

Turta olo. Liian paljon huonoja asioita tapahtunut viime päivinä. Kissa yritti synnyttää ainokaista pentuaan. Se juuttui synnytyskanavaan. Eläinlääkäri oli liian kaukana keskellä yötä. Synnytys oli todella vaikea. Poikanen oli viimein synnyttyään kuollut. Kissa sekosi. Hyppäsi pari päivää sitten tyttäreni kimppuun ja raapi pään ja selän verille. Ei voi uskoa siitä kissasta, joka aiemmin oli maailman rauhallisin ja lempein. Pienen lapsen ääni aiheuttaa stressireaktion. Minun sylissäni kissa olisi koko ajan kehräämässä.

Lapsi tai kissa. Molemmat eivät mahdu tähän talouteen. Tänään vein kissan vanhempieni luo. Katsotaan, tuleeko siitä heille kissaa vai pitääkö se lopettaa.

"Sehän on vain kissa." ja "Kissa on kuitenkin petoeläin." sekä kaikki muut mahdolliset sloganit eivät juuri nyt lohduta. Talo on erilainen nyt. Surullinen.

Sarianna Vaaran Huomenkellotyttö on kaunis esikoisteos

Sarianna Vaaran Huomenkellotyttö (2013, Like) tarjoaa herkän ja hellän näköalan tyttären ja hänen mieleltään sairaan äitinsä elämään. Luin teosta itku kurkussa ja vaikuttuneena sen kauniista tavasta kuvata kipeitä kohtia tytön ja äidin elämässä. Kipeyttä äidin ja tyttären suhteessa oli paljonkin, mutta kaiken sen keskellä suhde on täynnä rakkautta ja leikittelyäkin.



Tunnustan, että minua hieman pelotti lukea Huomenkellotyttöä. Ajattelin, että kirja on luultavasti ahdistavaa luettavaa. Olen onnellinen, että kirjaston pikainen palautuspäivä pakotti minut lukemaan kirjan ohi muiden opusten. Upea esikoisteos, jota suosittelen tämän kevään lukemiseksi kaikille, varsinkin äideille ja tyttärille. Kirja on nopealukuinen, mutta se ei unohdu nopeasti. Huomenkellotyttö perustuu Sarianna Vaaran omiin kokemuksiin.



Ps. Oliivipuu kukkii!

Kävelyllä

Kun tytär ja minä lähdemme kävelylle, kissa seuraa kintereillä. Kissa kulkee tytön vieressä kuin koira. Kun puhumme kotiin menosta, kissa juoksee edeltä ja tarkistaa välillä, seuraammeko.