Loma on ihmisen parasta aikaa

Kuvassa paistelee toissapäiväinen aurinko, mutta eilen satoi koko ajan, kun olimme mökillä. Ihanan raikasta vettä, uiminen oli nautinto. Lomalla parasta ovat kiireettömät kävelyt ja se, että aamulla ehtii käydä rauhassa huhkimassa salilla painojen kanssa.





Kaksi viikkoa sitten meille tuli kissanpentu, joka on väritykseltään samanlainen tuxedo kuin meillä jo entuudestaan on. Pikkukissa puskea poksauttaa isoa kisua aina nähdessään ja etsii vatsan alta nisää suuhunsa. Iso kissa, vaikka tyttö onkin, ei ole kovin äidillinen vaan kähisee niin kuin radiokanavasta etsittäisiin Moskovaa tai muuta kaukokanavaa. Pikkukisu ei silti lannistu vaan seuraa ihanaa isoa kisua lakkaamatta. Suloista.





Sisko tuli kylään. Vedettiin sushiöverit. Ah.

Herääminen heinäkuussa

Tämän päivän tärpit: pikkukisun unien seuraaminen ja salireenit Reel Big Fishin tahtiin.

Marraskuun valoläikähdyksiä

Viime yönä luin He olivat natseja -kirjaa satakunta sivua, vastapainoksi raskaalle aiheelle kahlasin läpi reseptikirjan ja palan painikkeeksi ahmin Venäjä-teemaisesta Grantasta pari tekstiä. Kömmin tyytyväisenä nukkumaan. Lukeminen on aina ilo.

Aamulla lapset nukkuivat pitkään. Huomasin kukannuppuja kiinanruusussa ja orkideassa sekä vaaleanvioletit kukinnot paavalinkukassa. Kohta tuoksuvat piparkakut. Ensi viikolla tytär juhlii synttäreitään.

Syksy jo saa

Jopas aika kiitää. Kesä meni opiskellessa ja syksyn alku uuteen työpaikkaan totutellessa. Elämässä on aika vähän rauhallisia hetkiä.



Onneksi on perjantai-ilta, käyty kaupassa ja huomenna saa herätä rauhassa.



Olen pannut pystyyn lukupiirin. Monen vuoden haave toteutui. Olemme kokoontuneet pari kertaa. Tuntuu kivalta jutella kirjoista aikuisten kanssa.



Pari viikkoa sitten ehdin metsään. Se on aina yhtä upeaa. Joku oli jättänyt jälkeensä toffeenpaloja muistuttavan kätkön. :) Suppilovahverot olivat vielä aika pieniä. Syyslomalla uusi yritys.



Tilhet saapuivat pihapensaisiin ja -puihin. Ihania lintuja, luonnon omia punkkareita.



Mies soittaa vuoroin pianoa, vuoroin kitaraa. Nautin. Yläkerrassa omat ja naapurin lapset leikkivät piilosta. Nautin. Tänä iltana haluan upota sohvaan, katsoa telkkua ja laiskasti selailla lehtiä, kenties kirjaakin. Nautin.

Mukavaa syksyistä viikonloppua!

Mutta missä Erkki on?

Tyttäreni löysi hevosjuotikkaan toissailtana mökkirannasta. Erkki pantiin purkkiin ja tuotiin kotiin. Erkille annettiin neljä kastematoa iltapalaksi. Se imaisi ne kuin spagetit. Illaksi Erkki nostettiin ulos, jottei sille tule liian kuuma.

Aamulla purkki oli tyhjä. Tytär suree. Poika keksii teorioita. Kissa kakistelee. Onko Erkki luikerrellut paremmille kastematoapajille? Onko kissalla osuutensa Erkin katoamiseen? Tutkimme pihamaata ja seuraamme kissan peräpäätä. Mistä Erkki kurkkaa?

Vain hajanaisia ajatuksia

Olen ollut pupujussina naamiaisissa ja 1920-luvun releissä synttäreillä. Olen lomalla ja tuijottelen tuleen. Lapset ovat alkaneet kiinnostua Enid Blyton -rivistäni kirjahyllyssä. Mies on siivonnut ja minäkin. Vihreä tähti loistaa vielä ikkunassa. Hiihdin umpihangessa kahden lapseni kanssa. En yleensä juo olutta, mutta Ginger Joe onkin eri maata. Työkseen kun opettaa kappalejakoa, huomaa, ettei omaan tekstiin jaksa, halua, osaa, välitä laittaa.

Satu Kukkameri ja lumen ihme

On harmaata. Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap. Sataa vettä, räntää, vettä, räntää. Mutta on tässä hyvääkin. Onnistuin pitkästä aikaa tekemään kunnollisia pullia. Päätin vain vaivata ankarasti ja lämpöä säätelin sopivasti. Kymmenen minuutin kuluttua liinan alla jo tapahtui. Oi, onnea. Ei mitään linttapullaa tällä kertaa.

Tyttären ja minun yhteinen lempikirja on Anna Gullichsenin kirjoittama ja Kara Knuutisen kuvittama Satu Kukkameri ja lumen ihme (2009). Luemme sitä tämän tästä. Tytär vaati ottamaan jokaisesta sivusta valokuvan, jotta hän voi katsella niitä sillä välin, kun hankin hänelle oman kirjan. Kirjaston oma täytyi jo viedä takaisin. Kirja on loppuunmyyty. Apua, olisiko kellään tietoa, mistä sitä saa?