keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Monesko joulukuuta?



Enpäs tiedä, monesko on, enkä tarkista. Lapsilta kuulee kyllä, montako yötä vielä. Lumi tuli ja mäenlasku alkoi. Pysyis nyt vähän aikaa.

Lueskelen laiskasti Mysi Lahtisen Joulu-kirjaa. Mies tekee lanttulaatikon, minä perunalaatikon. Paljon kalaa ja wasabia lohen kanssa. Siinä tärkeimmät.

Postikortit lähtivät myöhässä ja kalliisti, niin kuin aina. Mutta ehtinevät.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Lukea voi myös pipareita leipoessaan


Yksi viime vuosien lempikirjoistani on Arne Nevanlinnan Marie (2008). Kirja kertoo ranskalaissyntyisestä 100-vuotiaasta Mariesta, joka viettää elämänsä viimeistä päivää helsinkiläisessä vanhainkodissa maaten ja elämäänsä muistellen. Mariessa on kiehtovasti kirjoitettuna elämän kerroksellisuus. Näkyvissä on koko elämänkaari: lapsuus, nuoruus, keski-ikä ja vanhuus. Kirja sopii mainiosti joululomaluettavaksi. Vielä parempi vaihtoehto on kuunnella se Seela Sellan lukemana äänikirjana ja sekoitella vaikkapa samalla siirappia piparkakkutaikinaan.


Sain juuri luettua Nevanlinnan Hetan (2014), mutta kirja ei aivan yltänyt Marien tasolle. Samankaltaisia äänenpainoja ja lauserakenteita, joita tottui lukemaan jo Mariessa, on havaittavissa myös tässä kirjassa. Hetassa on liikaa suomenruotsalaisen yläluokan välistä sanakopua. Yli pari sataa sivua sivistynyttä nokittelua on ainakin meikäläiselle liikaa. Kirja on nimetty palvelustytön, Hetan, mukaan. Heta osaa lukea ajatuksia. Eri henkilöiden ajatusten listaaminen tajunnanvirtamaisesti vaikuttaa kiinnostavalta kertomisen keinolta mutta tekee tekstistä sekavan. Toimisi ehkä näytelmänä.


maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukuussa kirjoitan lempikirjoistani







Kun vajaat pari vuotta sitten perustin blogin, ajatuksena oli blogata enemmän kirjoista. Kolmen pienen lapsen äitinä minulla on kuitenkin vain harvoin aikaa istahtaa rauhassa lukemaan. Kissan silittäminenkin tahtoo jäädä liian vähälle nykyisin. Joulukuussa haluan kuitenkin puhua kirjoista. Joistakin lempikirjoistani, lapsuusajan kirjoista ja niistä kirjoista, joita parhaillaan luen. Täysveristä kirjabloggaajaa minusta tuskin koskaan sukeutuu. En halua pureskella kirjaa kovin monisanaisesti, lähinnä kuvata muutamalla sanalla tai virkkeellä ajatuksia, joita se herättää.

Jos haluat lukea kaunista kieltä, ota käteesi jotain Sirpa Kähkösen kirjoittamaa. Lakanasiivet (2007) oli ensimmäinen kirja, jonka Kähköseltä luin. Kirja oli hyvä, mutta jokin kerronnassa jäi vaivaamaan. En osaa tarkemmin yksilöidä. Ystävän kehotuksesta lähdin kuitenkin kirjastoon, jossa Kähkönen itse esitteli Kuopio-sarjaansa. Hän kertoi kirjojensa synnystä niin kiinnostavasti, että päätin tarttua johonkin toiseenkin teokseen. Vähän aikaa sitten luin Neidonkengän (2009). Kirjan kieli lumosi minut täysin. Se on ensimmäisistä luvuista lähtien niin runollista, että kirjaa haluaa lukea hyvin hitaasti. Kähkönen taitaa henkilökerronnan ja osaa taitavasti kuvailla myös lapsen maailmaa ja näkökulmaa.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Paljon onneaaa vaaaan







Juhlissa, juhlista, juhliin. Yllättäen lastenkutsut ovat hauskimmat.

Iäkäs rouvashenkilö möläyttelee. Voisin ostaa hänelle Käytöksen kultaisen kirjan. Ehkä jokin teiniporukka voisi myös luennoida hänelle: Miten käyttäydyn juhlissa? Miten muokkaan käytöstäni vanhoilla päivillä?

lauantai 15. marraskuuta 2014

Marraskuu mataa







Ollapa kissa. Voisi hyvällä omallatunnolla loikoilla, kun oikein mikään ei tunnu etenevän. Nuhaneniä ja ryskäyskääjiä on riittänyt. Mutta vauva kasvaa ja voi hyvin.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Hulahulaa, hulabaloota, pari kirjaakin

Kodissamme asustelee ballerina. Hän pukeutuu tanssiasuunsa jo aamusta ja kysyy viiden minuutin välein: "Joko pian lähdetään?" Hänestä iltapäivään on ikuisuus.

Kuusiviikkoinen ottaa kantoliinassa pitkät aamupäivänokoset. Ihmeellistä, että vauvat huokailevat noin paljon, tai ehkä se tuosta leuan alta kuuluu niin hyvin.

Elämä on hulabaloota, johon kuuluu lähinnä syömistä, syöttämistä, nukkumista ja valvomista. Ei silti ehdi pitkästyä näiden hulahulaajien kanssa.

Kaiken keskellä olen lueskellut pari kirjaa. Ensimmäistä, Laura Paloheimon Mama Mojoa (2014) suosittelen tuoreille äideille. Varmaan ensimmäisen lapsen saaneet nuoret äidit viihtyvät sen parissa parhaiten. Minä tunsin itseni liian vanhaksi tai ehkä chick lit ei vain oikein uppoa minuun.

Toinen kirja oli ihana! Kuvataiteilija Riikka Juvosen Valon paletti (2014) on teos, joka alaotsikkonsa mukaisesti tekee retkiä värien maailmaan. Pidin siitä, että värien kautta sukellettiin historiaan ja kerrottiin kulttuurista. Tietoteos, jolla on kaunokirjallinen sielu, kannattaa lukea, jos ei tiedä, millainen on Paynen harmaa tai mitä eroa on sienalla ja seepialla.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kissa tekee omia tutkimuksiaan valosta ja varjosta.






lauantai 27. syyskuuta 2014

Viikonloput eivät ole toistensa siskoja








Edellisenä viikonloppuna sisko oli poikiensa kanssa kylässä. Heillä oli mukanaan ihana citykissanen, joka ei oikein ymmärrä elävän ravinnon päälle. Oi, kuinka nautin siitä, että talo oli täynnä elämää ja ääntä ja iloa.

Nyt olen kahdestaan vauvan kanssa. Hiljaista ja rauhallista. Isommat lapset lähtivät miehen kanssa isovanhempien luokse. Kissa haluaisi tätä nykyä nukkua joko tyttären sängyssä taikka nukenvaunuissa. Vauvanvaunujakin se yrittää mutta saa joka kerta lähtöpassit.

Luin Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin (2014). Hän käytti vuoden jokaisen kuukauden syventymällä tiettyyn teemaan, koska halusi tulla onnellisemmaksi. Parisuhde, raha, intohimo, perinteet jne. Kiinnostava idea, mutten ehkä pystyisi samanlaiseen järjestelmällisyyteen kuin hän. Vauvaperheen elo olkoon minun onnellisuusprojektini, vaikka siinäkään päivät eivät ole toistensa siskoja.

Ps. Rubinilla on oma blogikin.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Valoa vasten huomaan








Tämä syksy on niin ihmeellinen. Sää hellii, hmmm, tosin juuri alkoi sataa vettä. Talossamme asustaa alle kahden viikon ikäinen pieni poika, joka on jo sulattanut kaikkien sydämet. Voi sitä silitysten ja pusujen määrää, minkä pienokainen saa sisaruksiltaan päivittäin. Muutenkin päivät kuluvat sylitellessä, kärrytellessä ja syksyistä luontoa ihastellessa. Valoa vasten huomaan, että syksyinen lehti on mitä kauneinta mosaiikkia.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Mulla on nyt vähän muuta...



...ihanaa puuhaa. Poikavauva syntyi elokuun lopussa. Syksyn uudet tuulet puhaltelevat.

tiistai 19. elokuuta 2014

Mitä rakastan ja että muistaisin





Rakastan yksinkertaisia asioita, kuten kissoja ja kirjoja. Rakastan sitä, että yhtäkkiä muistan yhden pahvilaatikon ja kun avaan sen, sieltä löytyy vanhoja kauniita kirjoja, joita olen vain vähän lukenut. Rakastan aamuhetkiä lehtien kanssa ja sitä, kun lapset tilaavat aamupalojaan, vaikka sanonkin heille, etten ole tarjoilija. Rakastan esimerkiksi sitä, kun tytär tohisee kissan kanssa, ruokkii sitä ja huolehtii, ettei se kastu ulkona. Ja sekin on ihanaa, kun ekaluokkalainen ryntää koulusta, purkaa repun ja näyttää uudet kirjat ja läksyt. Rakastan sitä, että mies jaksaa korjata auton takaluukkua tunteja eikä edes kiroa, minä kyllä jo kiroaisin. Rakastan sitä hetkeä, miltä tuoksuu kun sytyttää tulen. Rakastan näitä säitä, kun aurinko yllättää, vaikka säätiedotus näyttää pilveä. Rakastan sateen raikastamaa luontoa, villivadelmamehun makua, sieniä, metsää ja syksyä.

Hetket ennen uutta perheenjäsentä saavat mietteliääksi ja uppoutumaan itseen.

Nyt yritän muistaa nämä:
Hengitä nenän kautta sisään, suun kautta ulos.
Rentouta kasvojen lihakset, niin loppukin kropasta rentoutuu.
Mene ulos aina kun mahdollista, niin maailma ei ehkä tipahdakaan niskaan.
Kuuntele mielimusiikkiasi ja katsele kuvia, jotka kolahtavat sieluusi.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kukkiva kissa ja itkettävä kana



Onneksi tämä päivä ei koskaan enää palaa. En ole saanut aikaan yhtään mitään ja olen ihan poikki. Ajattelin ilahduttaa perhettä sentään valmistamalla pollo limoncelloa. Huonosti meni sekin. Liikaa limeä ja sitruunaa. Pöydässä lapset itkevät isän karrikanan perään.

Kissa pelastaa edes vähän. Juuri kun ajattelin, että minun täytyy ostaa kuivuneiden kukkien tilalle jotain, se hoitelee asian.

perjantai 1. elokuuta 2014

Metsä lumoaa








Elokuussa tuntee kiitollisuutta kaikesta, mitä metsä ja puutarha antavat. Oi, metsien kauneus ja marjojen makeus! Tykkään eniten sellaisista päivistä, joina sekä sataa että paistaa. Niin kuin tänään. Tekisi mieli sukeltaa tuonne koivumetsään horsmien sekaan juoksemaan. Mutta onhan myös hyttyset, paarmat ja kyyt.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Lumpeita ja plätsähdyksiä







Pikkuiselle lammelle on reilu kilometri. Tänään siellä oli jokunen kalastajavene. Yksi mies tipahti veneestä. Kuului kiroilua ja naurua. Puheesta päätellen kesän ensiuinti. Käyhän se noinkin.

Olen uinut yhteensä viisi kertaa. Aloitin viisi päivää sitten. Jos saisi kympin rikki tänä kesänä.

Poikani juoksee laiturille, hyppää veteen ja huutaa mennessään "Jiihaa!" Hän on yhtäkkiä oppinut myös snorklaamaan. Tutkaa putken kanssa veden pintaa, hengitys vain suhisee.





Lukisin kaiket päivät, jos ei olisi tuota remonttia. Heli Lahdenrannan ja Ulla-Maija Lähteenmäen puutarhakirjasta
P niin kuin puutarha (2014) opin, että

- perhoset tykkäävät salviasta, mintusta, timjamista ja mäkimeiramista
- kärpäset eivät tykkää kreikansinisestä väristä
- saviruukku kannattaa kylvettää ennen kastelua, jottei se ime kasveilta vettä
- sisäkasvit voi viedä kesäksi ulkoilemaan puun juurelle, ei helteiselle paikalle
- unikko säilyy pidempään maljakossa, kun kärventää varren päätä tulitikulla
- lipstikka pitää noidat ja pahat henget poissa
- kalanperkeitten keikkaaminen ruusujen juurelle kannattaa, sillä niiden fosforipitoisuus saa ruusut kukoistamaan
- kehäkukan lehdellä voi hoitaa haavaa.

Sitä ei kerrottu, mikä tepsisi parhaiten nokkosen polttamiin käsiin.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Onnen aineksia






Aamupalalla ystävän leipomaa limppua, perhe nukkuu, sisko tulossa käymään serkkupoikien kanssa, maalaamisurakka jatkuu.

Kissa palaa lomalta takaisin kotiin, tutkii sisällä jokaisen huoneen ja nuuskii pihalla pensaat. Rukki hyrähtää käyntiin siltyksestä.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Mont vai Klint?




On oltu ulkona aamusta iltaan. Nautittu kesän lämmöstä ja vähän kärsittykin. En muistanut, että aurinko polttaa. Kävi vanhanaikaisesti: poltin ihoni ja sain auringonpistoksen. Tulinpahan taas varovaisemmaksi, ja lasten ihoakin suojaan nyt vielä enemmän.

Luin Pauliina Rauhalan Taivaslaulun (Gummerus, 2013), kun työkaveri sen kiikutti kotiini. Liikutuin Aleksin ja Viljan rakkaudesta, Aleksin vastuunotosta. Olen miettinyt kirjan jälkeen paljon perhettä, perheitä ja sitä, miten monenlaisia meitä on, millaisia arvoja kussakin perheessä kannatetaan tai ollaan kannattamatta.

Lapset pohtivat joka päivä nimeä vauvalle. Mont, Klint, Hissu, Harri, Rolanda, Lila ja muut pyörivät listoilla.

Haluaisin syödä iltapalaa ulkona ilta-auringon lämmössä, mutta nyt on vaihteeksi viileämpi päivä. Lapset haluaisivat Egyptiin katsomaan leijonanpääsfinksiä.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kurkistellaan







...että missä se kesä luuraa.

Onko se laiturin alla?
Ääh, siellä on vaan se hauki,
jota ei saada kiinni
ja joka ei ui syöttiin.

Onko se purkissa?
Nääh, siellä mönkivät vain madot,
jotka joutavat jo pellolle,
ja jotka lintuemo hakee poikasilleen.

Jos se kesä on mennyt syville vesille.
Mennään ja haetaan se sieltä.
Odotetaan, luetaan, kirjoitetaan ja piirretään.

Pian me huomataan, että tätähän se on.
Haukia, matoja, lintuja, veneretkiä, lukuhetkiä.
Ollaan niin kesässä kiinni, ettei heti tajuta.

****************************************************

Vanhan rouvan lokikirja (2004, Like) luettu ja Kyllikki Villasta kiinnostuttu, itseironiaansa ihastuttu. Niin kuin monet jo ennen minuakin. Olen vähän hidas kai.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Ruusuja, rikoksia ja rauhallisia aamuja









Ei ole yhtään pöllömpää olla lomalla. Muistiin merkittäköön, että olen jo kahtena(!) aamuna herännyt ensimmäisenä ja nauttinut aamupalani omassa rauhassa. Kesään kuuluvat ehdottomasti dekkarit. Tykkään katsella myös Teemalta tulevia Donna Leonin kirjoista tehtyjä elokuvia, vaikka saksan kieli ja Venetsia eivät aluksi oikein sointuneet yhteen.

Työkaveri teki hauskan pöllön, joka on tarkoitettu kuulemma elokuussa syntyvälle uudelle perheenjäsenellemme. Oppilaat hukuttivat ruusuihin. Nyt nuuhkin ja tuijottelen niitä vähän väliä.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kissa



Turta olo. Liian paljon huonoja asioita tapahtunut viime päivinä. Kissa yritti synnyttää ainokaista pentuaan. Se juuttui synnytyskanavaan. Eläinlääkäri oli liian kaukana keskellä yötä. Synnytys oli todella vaikea. Poikanen oli viimein synnyttyään kuollut. Kissa sekosi. Hyppäsi pari päivää sitten tyttäreni kimppuun ja raapi pään ja selän verille. Ei voi uskoa siitä kissasta, joka aiemmin oli maailman rauhallisin ja lempein. Pienen lapsen ääni aiheuttaa stressireaktion. Minun sylissäni kissa olisi koko ajan kehräämässä.

Lapsi tai kissa. Molemmat eivät mahdu tähän talouteen. Tänään vein kissan vanhempieni luo. Katsotaan, tuleeko siitä heille kissaa vai pitääkö se lopettaa.

"Sehän on vain kissa." ja "Kissa on kuitenkin petoeläin." sekä kaikki muut mahdolliset sloganit eivät juuri nyt lohduta. Talo on erilainen nyt. Surullinen.