perjantai 6. syyskuuta 2013

Missä menee raja?

Olipa kerran poika, joka kiipesi puuhun. Hän söi siellä luumuja ja heitteli niillä muita. Hänellä oli paha tapa huudella ärsyttäviä juttuja alhaalla raataville kavereilleen. Kaverit vähän hermostuivat ja ryhtyivät toimiin. Aluksi aikomus oli hyvä, mutta lopulta jälki ei ollut siistiä. Tapahtui kammottavia asioita, joihinkin teki kipeää ja uhreiltakaan ei vältytty. Oliko ja onko millään mitään merkitystä? Tätä teemaa käsittelee Janne Tellerin kirja Samantekevää (2013, Bazar). Se on julkaistu aiemmin nimellä Yhtään (2005).
Tellerin kirjassa on sama idea kuin William Goldingin Kärpästen herrassa (1960): Jos kukaan ei kasvata tai valvo meitä, meistä kasvaa villi-ihmisiä. Kärpästen herraa luki aikoinaan enemmän saarella tapahtuvana seikkailukertomuksena, kun taas Samantekevää tapahtuu koulun pihalla ja hylätyllä saharakennuksella. Arkiset miljöötkö vaikuttavat siihen, että lukukokemus on ahdistavampi? Kirjan nuoret löysivät toistensa heikot kohdat ja saivat satutettua toisiaan.
Missä kulkee sallitun ja kielletyn raja? Voiko toiselle tehdä mitä hyvänsä yhteisen edun nimissä? Näitä testaavat (kirjan) nuoret etsiessään merkitystä elämäänsä. Toivottavasti kirjan uusittu nimi tuo sille lisää niin nuoria kuin aikuisiakin lukijoita.