keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Porsaita äidin...










Enpäs uskonut, miten yöllä satanut lumi saisi aikuisenkin hypähtelemään ilosta. Oli varauduttu lumettomaan jouluun, mutta nyt on ainakin pieni kerros maassa ja lisää satelee hiljalleen.

Tytär nukkuu poron kanssa. Tämän päivän kysymys: missä on meidän joulukuusi?

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kysyvä ei tieltä eksy









Tänään kipusin ja kapusin vintille. Löysin osan joulukoristeista. Onko minulla enemmän, kissat tietää.

Missä ovat kuusenkoristeet? Missä on se pahvilaatikko, johon pakkasin lasten omat joulujutut? Kuka ompelisi kalenteriin puuttuvat kolme luukkua? Milloin kinkku otetaan sulamaan? Ehtiikö joululaatikot paistaa vasta jouluaattona? Mistä löytyy sammuneisiin jouluvaloihin polttimoita? Onko jossain kaapin kätköissä saksanpähkinöitä? Millainen piparkakkutaikina on sellainen, josta on hyvä leipoa piparkakkutalo? Saadaanko valkea joulu?

Alunperin piti kirjoittaa lista, mitä teen huomenna. Mutta ehkäpä pähkäilen näitä ja muutamia muita kysymyksiä.

lauantai 28. marraskuuta 2015

"Äiti, näin ulkona vilahtavan jotain punaista"



Lumi tuli, lumi suli. Marraskuun juhlia, joululoman odotusta, tonttujännää.

Villasukkapäivä. Tekstipinkat pöydällä. Kunpa ne vähenisivät yhtä nopeasti kuin lumikin.

Uunissa pata. Tuoksuu jo.

Kuka tahansa voi tappaa



Kari Hotakaisen uusin romaani Henkireikä (2015) väittää, että jokaisessa meistä on aineksia henkirikoksen tekijäksi. Teoksen kertojana ja samalla päähenkilönä on poliisi, joka haluaa kertoa tarinan, jolla voi perustella tätä vahvaa väitettä. Päähenkilö on itse tullut vedetyksi mukaan porukkaan, jossa kaksi ihmistä suunnittelee henkirikosta.

Vaikka saattaa kuulostaa siltä, että Hotakaisen uutukainen on rikosromaani, se ei sitä kuitenkaan ole. Romaanissa pohditaan, kuinka pienestä on kiinni, kuka meistä sortuu rikokseen. Romaani myös kuvailee, kuinka läheinen suhde saattaa joskus muuttua vankilaksi.

Henkireikä ei ole ehkä Hotakaisen paras teos, mutta kirjassa on ehjä rakenne ja se on helppolukuinen. Hotakaiselle tyypillisenä piirteenä kirja tarjoaa hauskoja oivalluksia. Loppuratkaisussa on sekä yllätyksellisyyttä että ennalta-arvattavuutta.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Diskopallo ajaa, takapenkillä tutuhamoset







Glitterihupparissa
voi joskus aurinkoisena syyskuun iltapäivänä
ajautua tilanteeseen
jossa huomaa ohjaavansa autoa
välkkyen kuin kristallinen kruunu tai diskon katossa pyörivä pallo

ja takapenkillä on hihittäviä ballerinoja
joista toinen lukee satua
ja toinen tulkitsee kuvaa
eikä niitä yhtään haittaa vaikka
tutuhamoset tahmaantuvat suklaakekseistä

tuntuu hauskalta ja aikatauluista tulee merkityksettömiä
on vain tämä hetki
jonka haluaa muistaa aina
elämä on juhla
elämä on matka

maailmassa tarvitaan enemmän keveyttä
josta voi tarpeen mukaan liukua syviin keskusteluihin
joissa ratkaisevaa ei ole ikä
vaan se että jokaisen sanat kuullaan ja saavat tilansa.

torstai 3. syyskuuta 2015

Arki on ihanimmillaan









Olen iloinnut pienen poikani puheesta: gogligogligogli, pienen tyttäreni kesäriemusta ja tokaluokkalaisen poikani huumorista. Olen lojunut trampoliinissa lukemassa ja välillä leikkinyt tyttären kanssa loikkista.
Olen nauttinut lämpimistä päivistä, viilenevistä illoista. Olen todellakin syönyt tarpeeksi jäätelöä, vadelmia, mustikoita. Olen ottanut vastaan uuden työn haasteet.

Arki on hyvää. Siinä on paljon sävyjä. Yritän oppia ottamaan arjen kevyemmin. Sen, että kaikki on kesken. Onneksi on tämän päivän lisäksi kaikki ne huomiset.

Elellään lempivuodenaikaani. Ha det bra! Lovely autumn to you all.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Metsä on ihanimmillaan











En tiedä, pidänkö metsästä eniten
kuvia katsoessani,
metsästä lukiessani
vai metsässä ollessani.

Tekee mieli laulaa
Metsän poika tahdon olla
ja Makeasti oravainen
mahtipontisesti
suureen ääneen,
ja laulankin.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Olen lukenut sanoja, runoja



Joutsenella on pesä keskellä hötteikköä. Näen ilman kiikareita, miten se asettuu pesäänsä. "Nyt se muni munan", huudahtaa kiikaroiva mieheni. Huomaan tulleeni huijatuksi. Mutta olisi se voinut sen tehdä.



Olen lukenut runoja ja nauttinut: Aulikki Oksasen runokokoelma Helise, taivas! (2014) Oi, miten väkevää luettavaa! Se on samalla täydellinen kooste Oksasen runoudesta viimeisen 50 vuoden ajalta. Runot etenevät kirjassa aikajärjestyksessä, ne on jaettu otsikoituihin lukuihin. Jokainen luku alkaa Oksasen kuvituksella.

Hotkaisin Tatiana de Rosnayn Nimeni on Sarahin (2014) vaikka yleensä välttelen toisesta maailmansodasta kertovia teoksia. En ole pystynyt katsomaan edes Schindlerin listaa kokonaan. Nimeni on Sarah kertoo 10-vuotiaan Ranskan juutalaisen Sarahin tarinan. Sarah perheineen joutuu vainotuksi, mutta Sarah onnistuu pakenemaan keskitysleiriltä. Surullinen ja koskettava kirja.



Kevätmottoja juuri nyt:
Enemmän kirjoja ja ulkoilmaa, vähemmän nettiä.
Nenä tukossa, mutta niistetään.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Valoa ja valvontaa









Tänään päivä käynnistyi väärällä jalalla. Ensin kahdelta yöllä vauva heräsi tunniksi ilakoimaan ja sitten aamukuudelta kissa asettui vierelleni naukumaan. Jostain syystä se herättää aina minut ja vauvan. Vai olemmeko ne herkkäuniset? Olin jo tekemässä katista rukkasia ties kuinka monennen kerran. Mieheni kuitenkin päästi minut aamunokosille.

Nukahdin Anni Kytömäen Kultarinnan (2014) kanssa ja kun heräsin, kukas muu kuin katti karvarousku se makasi vieressäni. Tällä kertaa kissa ei kuitenkaan herättänyt, joten rukkasten teko siirtyy.

Onneksi on tuo valo. Se auttaa jaksamaan ja oikeastaan on aika kiva nähdä auringonnousut. Joten: älä tule takatalvi, tule tule kevät.

Miks aina joka kuvassa mulla on suu auki tai sitten vaan työnnän sinne ruokaa?

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Puuhapäivä









Siivouspäivä. Leivontapäivä. Aurinkopäivä. Jäätelöpäivä. Hauska päivä.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Melankolinen sunnuntai







Haikeaa. Mun vauvani täytti puoli vuotta. Hyvästelen pientä sinistä villatakkia, jossa alkaa olla jo liian lyhyet hihat. Samalla hyvästelen lomaa, joka vetelee viimeisiään. Tai lasten lomahan se on, joka loppuu, minä kuitenkin vauvan kanssa kotona jatkan.

Tekisi mieli tehdä itse pastaa muttei ole durumjauhoa. Luen Erica Bauermeisterin ihanaa kirjaa Elämän lempeät maut (2009). Siinä rakastetaan ruokaa ja kirjallisuutta. Kuola alkaa valua, kun rivi riviltä ruokalajit valmistuvat.

Toivoin aurinkoa, ulkona pyryttää lunta. Onneksi sisällä on kolme iloista lapsukaista.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Elän talvea, odottelen kesää











Ulkona korkeahko hanki. Olemme lasketelleet pulkilla ja kaikilla mahdollisilla. Minä tilaan läjän siemeniä ja haaveilen ruusujen kasvatuksesta. Nauriita, papuja, herneitä, porkkanoitakin. Laskun perusteella en säästä yhtään. Päinvastoin. Mutta puutarhuri on onnellinen ihminen.


Katsoin aamulla Bergeracin ekan tuotantokauden ekan osan. Jerseyn saarelle olisi kiva matkustaa. Luen, että se on veroparatiisi. Muttei sielläkään ole lämmintä nyt. Villasukat jalkaan ja lukutunti alkakoon. Jos siis nuorimmainen ei ole toista mieltä.


maanantai 9. helmikuuta 2015

Tired but happy











Siskolla on kaksi ihanaa ja hupsua kissaa. Toinen on vielä vähän arka mutta ehdin pari kertaa näpsäistä kuvan, koska ruualle se nokinenä on sangen perso. Nappasi kaikessa hiljaisuudessa makinkin itselleen sushipöydästä. Hyvä valinta, sillä nigirit olivat täynnä kärmeswasabia. Huu, mitä ainetta. Toinen kisu tyytyi syömään tulppaaneja.

Oulussa oli tosi kivaa, mutta matkanteko on kyllä ankiaa. Satoja kilometrejä kolmen pienen kanssa...Jotain väsymyksen tasosta kertonee se, että nukahdin eilen yöpaita vain puoliksi päällä. Toisen hihan pujotin sitten paikoilleen aamuyöstä.

Tällä viikolla luvussa on siskon kirjapinosta poimittu Rosa Liksomin Maa ja Pihin naisen elämää -blogista bongattu Elina Innasen Vegaanin keittiössä. Molemmat vaikuttavat juurikin kiinnnostavilta.

Ps. Viimeisen kuvan myötä terveiset Ouluun: Sipaleet tuovat lisää onnea!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Viikonloppuna








Olen syönyt huikeat määrät valkosipulia. Toivon, että taudit pysyvät peninkulmien päässä. Paitsi valkosipuli on kyllä niin hyvää, että söisin muutenkin.

Perheen pienin on kaikkien suosikki. Hymyilee aina, kun joku tulee luo. Tänään näen rakkaan siskoni. Laukut on jo pakattu ja auto kohta käynnistyy. Hyvää hyvää hyvää viikonloppua!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Perusmaanantai







On nukuttu hyvin, kiitos kysymästä. Unikysymys esitetään usein pienen lapsen vanhemmalle. On hyviä öitä ja huonoja öitä. Viime yö oli se hyvä, kuusi tuntia putkeen. Ei valittamista siis. Migreeni silti jyskyttää etulohkossa. Huuhdon sitä mustikkateellä ja nipsasen pari kuivunutta inkiväärinpalaa sekaan.

Tänään kirjoitan ja tytär meni mummolaan leipomaan. Odotan vesi kielellä mustikkamuffinsseja paluupostissa. Muffini vai muffinssi? Kyllä minä niin tykkään, että muffinssi.