lauantai 28. joulukuuta 2013

Reissukissa



Kahdehdin sitä, miten kissa osaa etsiä itselleen tunnelmalliset paikat. On ihanaa, miten vaivattomasti se sopeutuu reissukissaksi. Se ei huuda autossa, muuta kuin silloin, kun on tosi kyseessä. Silloin olemme me ihmiset tyhmiä, jos emme järjestä sille hiekkalaatikkoa. Se tietää, ettei matkoilla pääse ulos ja tyytyy katselemaan ikkunasta. Kylässä se on kohtelias vieras, seurustelee isäntäväen kanssa eikä kovin paljon raavi sohvia. Oikeastaan se on vain kerran tehnyt pikku pahojaan. Mutta jos nahkiaisia ei olisi jätetty niin houkuttelevasti pöydälle, siltäkin välikohtaukselta olisi vältytty. Eikä se sitä paitsi syönyt kaikkia.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulun rauhaa



"Äiti, radiossa sanottiin, että eniten vaikeuksia jouluna aiheuttavat lapset ja muorit", poika ilmoittaa. Jaha. En ole varma, menikö uutinen ihan noin, mutta ainakin meillä lapset ovat olleet melko rauhaisasti. Perunalaatikko paistuu uunissa muorille, joten toivon, ettei hänkään valita. Vältin eilen nipinnapin ähkyn, katsotaan miten tänään käy, kun menemme käymään mummolassa.

Eilen simahdin liian aikaisin. Jäi kokonaan kokematta lukeminen kuusen juurella hiljaisessa yksinäisyydessä. Tänään toivon jaksavani valvoa pitempään kuin muut.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Hämyhommia



Minun koerintamallani on kiireistä. Mies lupasi askarrella Lucia-kruunun. Kuinka kilttiä! Kissa testaa valosarjaa. Ostin muka kirkkaat, tuli siniset. Hmph.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Toinen adventti



Tämä viikonloppu on ollut hyvä. Itsenäisyyspäivänä oli sukulaisia vierailulla. Tänään menin kuin meninkin siivoamaan vinttiä ja nyt siellä mahtuu kävelemään päästä päähän. Löysin kaksi joulutavaralaatikkoa, mutta pitkiä kynttilöitä meillä ei näköjään ole kovin paljoa. Kadonneet jouluvalotkin löytyivät. Yhdet rikkinäisetkin. Mitenköhän monta kertaa niitä on vielä kokeiltava, ennen kuin uskoo, etteivät toimi. Ja miten voisi kierrättää kirkkaat mutta räsät sydänvalot?

Huh. Tekstistäni ei huomaa, että kiisin välillä satasella keittiöön. Pelastin neljä isoa sämpylää palamiselta. Viimeksi ei ihan onnistunut. Vielä kaksi viikkoa tohinaa töissä ja sitten joululoma. Mies tarvitsisi pipon kuulemma. Mietin jo vakavissani, että kudon hänelle sellaisen. Sitten muistin, millainen viime tekeleestä tuli. Vieläkin naurattaa ääneen. No, työkaveri lohdutti, että sellaiselle on aina käyttöä esimerkiksi perunapussina. Mahtuu monta kiloa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Olla möllöttelyä



Olin koko päivän sunnuntaissa ja nyt tipahtikin taivaasti yksi lisävapaa. Voisi vaikka siivota vinttiä, mutta ehkä seuraan kissan esimerkkiä. Finlandia-voittajakin on kesken yöpöydällä. Onhan näitä paljon hauskempia hommia kuin siivoaminen taikka kokeiden korjaus.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Sairastupalaisen ajatuksia


Sumuinen päivä. Miten pieni kuume voi kellistää aikuisen ihmisen näin täydellisesti? Eilen vielä ihailtiin talvista Korkeakoskea, mutta tänään olen vain maannut.

Sain luetuksi kaksi viimeistä sivua Hannu Raittilan Terminaalista. Kirja on kirjoitettu monesta eri näkökulmasta ja globalisaation vaikutuksia maailmalla kuvataan siinä laajasti. Toisensa kadottaneiden henkilöiden tarinoita kuljetetaan kirjassa vuorotellen ja maailmalla tapahtuneet merkittävät ilmiöt ja onnettomuudet ovat osa tarinaa. Välillä tarinan kuljettelu niinkin monesta näkökulmasta ärsytti. Silloin tekee helposti mieli arvostella kirjaa pikkuseikoista: eivät naiset lähettele toisilleen tuonsisältöisiä äänikirjeitä! Eniten liikutti papan ja tyttärentyttären välinen lyhyt vuoropuhelu kirjan loppupuolella. Muutenkin lopetus oli mieleeni.

Nyt haparoin käteeni Joel Haahtelen Tähtikirkkaan, lumivalkean. Tarpeeksi kevyt kirja kannateltavaksi. Ulkona myrskyää. Kissa kavereineen viihtyy sisällä.