lauantai 27. syyskuuta 2014
Viikonloput eivät ole toistensa siskoja
Edellisenä viikonloppuna sisko oli poikiensa kanssa kylässä. Heillä oli mukanaan ihana citykissanen, joka ei oikein ymmärrä elävän ravinnon päälle. Oi, kuinka nautin siitä, että talo oli täynnä elämää ja ääntä ja iloa.
Nyt olen kahdestaan vauvan kanssa. Hiljaista ja rauhallista. Isommat lapset lähtivät miehen kanssa isovanhempien luokse. Kissa haluaisi tätä nykyä nukkua joko tyttären sängyssä taikka nukenvaunuissa. Vauvanvaunujakin se yrittää mutta saa joka kerta lähtöpassit.
Luin Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin (2014). Hän käytti vuoden jokaisen kuukauden syventymällä tiettyyn teemaan, koska halusi tulla onnellisemmaksi. Parisuhde, raha, intohimo, perinteet jne. Kiinnostava idea, mutten ehkä pystyisi samanlaiseen järjestelmällisyyteen kuin hän. Vauvaperheen elo olkoon minun onnellisuusprojektini, vaikka siinäkään päivät eivät ole toistensa siskoja.
Ps. Rubinilla on oma blogikin.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Valoa vasten huomaan
Tämä syksy on niin ihmeellinen. Sää hellii, hmmm, tosin juuri alkoi sataa vettä. Talossamme asustaa alle kahden viikon ikäinen pieni poika, joka on jo sulattanut kaikkien sydämet. Voi sitä silitysten ja pusujen määrää, minkä pienokainen saa sisaruksiltaan päivittäin. Muutenkin päivät kuluvat sylitellessä, kärrytellessä ja syksyistä luontoa ihastellessa. Valoa vasten huomaan, että syksyinen lehti on mitä kauneinta mosaiikkia.
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)