perjantai 25. heinäkuuta 2014

Lumpeita ja plätsähdyksiä







Pikkuiselle lammelle on reilu kilometri. Tänään siellä oli jokunen kalastajavene. Yksi mies tipahti veneestä. Kuului kiroilua ja naurua. Puheesta päätellen kesän ensiuinti. Käyhän se noinkin.

Olen uinut yhteensä viisi kertaa. Aloitin viisi päivää sitten. Jos saisi kympin rikki tänä kesänä.

Poikani juoksee laiturille, hyppää veteen ja huutaa mennessään "Jiihaa!" Hän on yhtäkkiä oppinut myös snorklaamaan. Tutkaa putken kanssa veden pintaa, hengitys vain suhisee.





Lukisin kaiket päivät, jos ei olisi tuota remonttia. Heli Lahdenrannan ja Ulla-Maija Lähteenmäen puutarhakirjasta
P niin kuin puutarha (2014) opin, että

- perhoset tykkäävät salviasta, mintusta, timjamista ja mäkimeiramista
- kärpäset eivät tykkää kreikansinisestä väristä
- saviruukku kannattaa kylvettää ennen kastelua, jottei se ime kasveilta vettä
- sisäkasvit voi viedä kesäksi ulkoilemaan puun juurelle, ei helteiselle paikalle
- unikko säilyy pidempään maljakossa, kun kärventää varren päätä tulitikulla
- lipstikka pitää noidat ja pahat henget poissa
- kalanperkeitten keikkaaminen ruusujen juurelle kannattaa, sillä niiden fosforipitoisuus saa ruusut kukoistamaan
- kehäkukan lehdellä voi hoitaa haavaa.

Sitä ei kerrottu, mikä tepsisi parhaiten nokkosen polttamiin käsiin.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Onnen aineksia






Aamupalalla ystävän leipomaa limppua, perhe nukkuu, sisko tulossa käymään serkkupoikien kanssa, maalaamisurakka jatkuu.

Kissa palaa lomalta takaisin kotiin, tutkii sisällä jokaisen huoneen ja nuuskii pihalla pensaat. Rukki hyrähtää käyntiin siltyksestä.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Mont vai Klint?




On oltu ulkona aamusta iltaan. Nautittu kesän lämmöstä ja vähän kärsittykin. En muistanut, että aurinko polttaa. Kävi vanhanaikaisesti: poltin ihoni ja sain auringonpistoksen. Tulinpahan taas varovaisemmaksi, ja lasten ihoakin suojaan nyt vielä enemmän.

Luin Pauliina Rauhalan Taivaslaulun (Gummerus, 2013), kun työkaveri sen kiikutti kotiini. Liikutuin Aleksin ja Viljan rakkaudesta, Aleksin vastuunotosta. Olen miettinyt kirjan jälkeen paljon perhettä, perheitä ja sitä, miten monenlaisia meitä on, millaisia arvoja kussakin perheessä kannatetaan tai ollaan kannattamatta.

Lapset pohtivat joka päivä nimeä vauvalle. Mont, Klint, Hissu, Harri, Rolanda, Lila ja muut pyörivät listoilla.

Haluaisin syödä iltapalaa ulkona ilta-auringon lämmössä, mutta nyt on vaihteeksi viileämpi päivä. Lapset haluaisivat Egyptiin katsomaan leijonanpääsfinksiä.