lauantai 19. marraskuuta 2016

Marraskuun valoläikähdyksiä











Viime yönä luin He olivat natseja -kirjaa satakunta sivua, vastapainoksi raskaalle aiheelle kahlasin läpi reseptikirjan ja palan painikkeeksi ahmin Venäjä-teemaisesta Grantasta pari tekstiä. Kömmin tyytyväisenä nukkumaan. Lukeminen on aina ilo.

Aamulla lapset nukkuivat pitkään. Huomasin kukannuppuja kiinanruusussa ja orkideassa sekä vaaleanvioletit kukinnot paavalinkukassa. Kohta tuoksuvat piparkakut. Ensi viikolla tytär juhlii synttäreitään.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Syksy jo saa



Jopas aika kiitää. Kesä meni opiskellessa ja syksyn alku uuteen työpaikkaan totutellessa. Elämässä on aika vähän rauhallisia hetkiä.



Onneksi on perjantai-ilta, käyty kaupassa ja huomenna saa herätä rauhassa.



Olen pannut pystyyn lukupiirin. Monen vuoden haave toteutui. Olemme kokoontuneet pari kertaa. Tuntuu kivalta jutella kirjoista aikuisten kanssa.



Pari viikkoa sitten ehdin metsään. Se on aina yhtä upeaa. Joku oli jättänyt jälkeensä toffeenpaloja muistuttavan kätkön. :) Suppilovahverot olivat vielä aika pieniä. Syyslomalla uusi yritys.



Tilhet saapuivat pihapensaisiin ja -puihin. Ihania lintuja, luonnon omia punkkareita.



Mies soittaa vuoroin pianoa, vuoroin kitaraa. Nautin. Yläkerrassa omat ja naapurin lapset leikkivät piilosta. Nautin. Tänä iltana haluan upota sohvaan, katsoa telkkua ja laiskasti selailla lehtiä, kenties kirjaakin. Nautin.

Mukavaa syksyistä viikonloppua!





sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Mutta missä Erkki on?











Tyttäreni löysi hevosjuotikkaan toissailtana mökkirannasta. Erkki pantiin purkkiin ja tuotiin kotiin. Erkille annettiin neljä kastematoa iltapalaksi. Se imaisi ne kuin spagetit. Illaksi Erkki nostettiin ulos, jottei sille tule liian kuuma.

Aamulla purkki oli tyhjä. Tytär suree. Poika keksii teorioita. Kissa kakistelee. Onko Erkki luikerrellut paremmille kastematoapajille? Onko kissalla osuutensa Erkin katoamiseen? Tutkimme pihamaata ja seuraamme kissan peräpäätä. Mistä Erkki kurkkaa?

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Vain hajanaisia ajatuksia







Olen ollut pupujussina naamiaisissa ja 1920-luvun releissä synttäreillä. Olen lomalla ja tuijottelen tuleen. Lapset ovat alkaneet kiinnostua Enid Blyton -rivistäni kirjahyllyssä. Mies on siivonnut ja minäkin. Vihreä tähti loistaa vielä ikkunassa. Hiihdin umpihangessa kahden lapseni kanssa. En yleensä juo olutta, mutta Ginger Joe onkin eri maata. Työkseen kun opettaa kappalejakoa, huomaa, ettei omaan tekstiin jaksa, halua, osaa, välitä laittaa.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Satu Kukkameri ja lumen ihme



On harmaata. Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap. Sataa vettä, räntää, vettä, räntää. Mutta on tässä hyvääkin. Onnistuin pitkästä aikaa tekemään kunnollisia pullia. Päätin vain vaivata ankarasti ja lämpöä säätelin sopivasti. Kymmenen minuutin kuluttua liinan alla jo tapahtui. Oi, onnea. Ei mitään linttapullaa tällä kertaa.

Tyttären ja minun yhteinen lempikirja on Anna Gullichsenin kirjoittama ja Kara Knuutisen kuvittama Satu Kukkameri ja lumen ihme (2009). Luemme sitä tämän tästä. Tytär vaati ottamaan jokaisesta sivusta valokuvan, jotta hän voi katsella niitä sillä välin, kun hankin hänelle oman kirjan. Kirjaston oma täytyi jo viedä takaisin. Kirja on loppuunmyyty. Apua, olisiko kellään tietoa, mistä sitä saa?

lauantai 30. tammikuuta 2016

Kuka leipoisi kaakun?



Kissa kiertää kehää.
Madetta, haukea, kuhaa.
Näyttää siltä kuin miettisi, miten voi suhtautua noin isoon ruokaan.
Lopulta syö iänikuista latziaan ja nukahtaa sohvan selkämykselle.



Hetken tasapainottelen yksistäni karkkikipon kanssa olohuoneessa. Tytär käy vieressä, muttei huomaa mitään. Ei varmaan voi kuvitella, että äiti tekisi jotain sellaista. Nyt on jo kitalaki kuivana.
Harmittaa, kun unohdin Sadie Jonesin sen viereen, joka nukkuu päiväuniaan. En uskalla ottaa riskiä, että herää. Jos nyt saisi toivoa, toivoisin meille jonkun sellaisen kahvivieraan, jolla olisi mukanaan mehevä kaakku.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Kissojen varpaista kirjahaasteeseen



Kissa lämmittelee varpaitaan keittiön pöydällä. Patteri on ihanasti siinä ikkunan alla. Jos pöydänkulmalle on unohtunut jokin este, se menee sen päälle makaamaan. Sanomalehdet se toki jo osaa sujuvasti tipauttaa lattialle. Tein pienenä kollikissalle töppöset, kun säälin sen varpaita talvipakkasessa. Oli hiukan hankalaa saada ne kissan jalkaan. Veri tirskui tossunlaittajalta. Ulos päästyään kollin jaloissa ei viimeisellä rapulla ollut enää töppösen töppöstä.



Facessa kiersi kirjahaaste. Näin vastasin:

1. Kirja, jota luet nyt.

Luen yhtä aikaa montaa kirjaa:
Sixten Korkman: Talous ja utopia. s.13. Tämä on kiinnostava.
David McCandless: Tieto on kaunista. Selailtu ja luettu sieltä täältä. Tosi visuaalinen, mielenkiintoisesti toteutettu kirja.
Jari Ehrnrooth: Toivon tarkoitus. s. 39. Hitaasti luetaan, viisauksia ammennetaan.
Kaskinen, Kuittinen, Sadeoja, Talasniemi: Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmaston ystäville. Muutama ruokaohje läpi luettu ja kuolattu.
Pertti Jarla: Fingerporin naamakirja 2. Puolet luettu ja hihitetty.
Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika. s. 30. Vaikuttaa kauniisti kirjoitetulta.

2. Kirja, jota rakastit lapsena.

Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemeli. "Plurp, sanoi isä, sillä mitäpä muuta juuri voikaan sanoa, jos naama on yltäpäältä palttutaikinassa."
Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu. Aivan omaa luokkaansa! Nyt tytär on löytänyt äidin koirankorville luetun ihanuuden.
Joy Troth Friedman: Kuuntele, katsele, iloitse. Kirjassa ei ole enää kansia. Sen sivut pysyvät hädin tuskin koossa. Uutta ei varmaan saa mistään. Oon yrittänyt etsiä. Ihana, ihana kirja. Täynnä kiinnostavia piirroksia, yksityiskohtia ja äänimaisemia.

3. Kirja, joka jäi kesken.

Peter Hoeg: Lumen taju. Siskon takia luen tämän loppuun. En tajua, miten vaan jäi kesken, vaikka vaikutti hyvältä.
Asko Sahlberg: Herodes. Se on mulla jo toistamiseen aloitettuna. Ehkä kirjan koko pelottaaa.
Kesken jääneitä kirjoja on paljon, kun ei ole aikaa yhtä paljon kuin halua, mutta en nyt muista ainuttakaan, jonka olisin jättänyt kesken sen takia, että oli surkea.

4. Kirja, joka teki suuren vaikutuksen.

En osaa mainita tähän mitään yksittäistä. On niin monta erilaista suurta vaikutusta tehnyttä kirjaa ja kirjailijaa.

5. Kirja, johon palaat aina uudelleen.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia; Tuntematon sotilas. En osaa selittää, miksi, mutta näitä Linnan teoksia tavaan aina uudestaan.
Donna Leonin dekkarit, Enid Blytonin Viisikot ja Åke Holmbergin Totte Svenssonit ovat turvalukemista, joihin palataan, jos iskee lukujumi.
Catel & Bocquet: Kiki, Montparnassen kuningatar on mun sarjakuvalemppari.

Yritin tehdä haasteen niin, etten ajattele liikaa, vaan mainitsen ekat mieleenjuolahtavat. Jonain toisena päivänä lista olisi varmaan toisennäköinen. Jos joku teistä haluaa kertoa kirjoistaan, olisi oikein hauskaa.



Hattumies on kuumeessa. Se vaikuttaa koko perheen elämänlaatuun.
(Miksi tekstin väri tuossa ylempänä on punainen, en tajua?!)

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Hyvää huomenta



Migreenin selätettyään tuntee aina olonsa, jos ei heti energiseksi, niin ainakin kiitolliseksi. Sitä palaa elämään ja nauttii siitä, että pystyy pitämään silmät auki, pään pystyssä ja nenäkään ei enää ole niin herkkä hajuille.

Tämän päivän iloja: mustikat, kylmä kokis, pienen pojan pienet sormet kasvojeni iholla kysyvät "Oletko äiti jo hereillä?"

lauantai 9. tammikuuta 2016

Synttäripäivä









Perhe on rapistellut, kopistellut ja laulanut. Nyt kaikki omissa puuhissaan: tulentekoa, askartelua, pelaamista, tiellä liikkuvien autojen ihmettelyä, päiväkirjan kirjoittamista.

Kissaa potuttaa pakkaset. On ollut välillä -30 välillä -15. Nyt taitaa pitkästä aikaa olla vähemmän.

Muuten, jos jollakulla on antaa hyvä leffaehdotus, kiitollisena otan vastaan.

.