lauantai 28. marraskuuta 2015

"Äiti, näin ulkona vilahtavan jotain punaista"



Lumi tuli, lumi suli. Marraskuun juhlia, joululoman odotusta, tonttujännää.

Villasukkapäivä. Tekstipinkat pöydällä. Kunpa ne vähenisivät yhtä nopeasti kuin lumikin.

Uunissa pata. Tuoksuu jo.

Kuka tahansa voi tappaa



Kari Hotakaisen uusin romaani Henkireikä (2015) väittää, että jokaisessa meistä on aineksia henkirikoksen tekijäksi. Teoksen kertojana ja samalla päähenkilönä on poliisi, joka haluaa kertoa tarinan, jolla voi perustella tätä vahvaa väitettä. Päähenkilö on itse tullut vedetyksi mukaan porukkaan, jossa kaksi ihmistä suunnittelee henkirikosta.

Vaikka saattaa kuulostaa siltä, että Hotakaisen uutukainen on rikosromaani, se ei sitä kuitenkaan ole. Romaanissa pohditaan, kuinka pienestä on kiinni, kuka meistä sortuu rikokseen. Romaani myös kuvailee, kuinka läheinen suhde saattaa joskus muuttua vankilaksi.

Henkireikä ei ole ehkä Hotakaisen paras teos, mutta kirjassa on ehjä rakenne ja se on helppolukuinen. Hotakaiselle tyypillisenä piirteenä kirja tarjoaa hauskoja oivalluksia. Loppuratkaisussa on sekä yllätyksellisyyttä että ennalta-arvattavuutta.