tiistai 9. syyskuuta 2014

Valoa vasten huomaan








Tämä syksy on niin ihmeellinen. Sää hellii, hmmm, tosin juuri alkoi sataa vettä. Talossamme asustaa alle kahden viikon ikäinen pieni poika, joka on jo sulattanut kaikkien sydämet. Voi sitä silitysten ja pusujen määrää, minkä pienokainen saa sisaruksiltaan päivittäin. Muutenkin päivät kuluvat sylitellessä, kärrytellessä ja syksyistä luontoa ihastellessa. Valoa vasten huomaan, että syksyinen lehti on mitä kauneinta mosaiikkia.

2 kommenttia:

  1. Teillä on siellä tosiaan suloiset onnen päivät, aivan ihanaa! Muistan itse, miten kivaa oli tuolloin käpertyä vain kotiin ja nauttia vauvasta ja kaikesta. Ja totta, tuo lehti on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jotenkin tämä onni vielä maksimaalistuu kauniiden syyssäiden ansiosta. Nytkin paistaa taivaan täydeltä. Luonto pihlajanmarjoineen ja värikkäine lehtineen on upea.

      Poista