sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Palmusunnuntaina




Molemmat lapset ovat tällä hetkellä kovin äidinkipeitä. Äiti-vähäsen-nyt-lukee ei onnistu yhtään. Jos katoan minuutiksi, molemmat kailottavat "äitiiiiii". Pitää varmaan olla tyytyväinen. "Ei tuo aika kauan kestä", sanovat monet, mutta tällaisina viikonloppuina sen melkein unohtaa. Sen verran katosin näköpiiristä, että palatessani olohuoneessa oli ison luokan mehukekkerit, ja koska kutsutut olivat niin kovin hurjapäitä, oli mehua loiskunut pitkin lattiaa. Emäntä jo siellä hyöri rätti kädessä ja voivotteli märkiä vieraitaan.

Poika värkkäsi hamahelmistä kaverilleen kolmiohattupäisen munan lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Minä litkin hunaja-sitruuna-inkivääriteetä ja ihmettelen, miksi olen aiemmin ostanut teeni pussitavarana.

4 kommenttia:

  1. Miksiköhän minäkin juon vain valmiita teitä? (Kylläpäs tuo sana taipuu hassusti)...voisihan sitä tosiaan tehdä tuolla tavalla itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-aa, tottumus on toinen luonto, sanotaan. Minä olen varsinainen kahviaddikti, mutta nyt en ole juonut kahvia kohta pariin viikkoon. Tauko tekee hyvää. Ja tuo tee, josta mainitsin, on kyllä todella hyvää, raikasta. Suosittelen!

      Poista
  2. Ihana toi ylin kuva...nii ja kissa kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tytär siinä tohisee. Kissa oli ovela. Kun lämmitin saunaa, se livahti lämpöön makoilemaan. Venytteli vain tyytyväisenä eikä tehnyt elettäkään poistuakseen. Paitsi sitten kun pienimmät löylyttelijät saapuivat.

      Poista