perjantai 21. kesäkuuta 2013

Why I just love the books of Donna Leon?

Rakastan Donna Leonin kirjoja. Yritin muistella, koska olen lukenut ensimmäisen Guido Brunettini. Saattaa olla esikoisen syntymän maissa, noin kuusi vuotta sitten. Ainakin muistan kerran, jolloin yhden luettuani marssin vauvan kanssa kirjastoon lainatakseni kaikki mahdolliset muut Leonin teokset.

Jännitykselläkin on osansa, mutta vähintään yhtä paljon minua viehättää kirjoissa italialaisen ruuan valmistuksen kuvaus ja yhdessä keskustellen nautittu herkullinen ateria perheen kesken. Kirjan viehättävyden ytimen muodostaa rikoksia ratkova poliisi Guido Brunetti, joka on syvästi inhimillinen yrittäessään selvittää tyystin mahdottomia rötöksiä Venetsian korruptoituneessa yhteiskunnassa.
Kirjoissa ovat tärkeällä sijalla motiivit. Brunetti pohtii usein syitä, jotka ovat rikokseen johtaneet sekä yhteiskunnan rakenteita, jotka mahdollistavat ja aiheuttavat tietynlaiset rikokset. Lukija ei saa välttämättä tietää, kuinka rikolliselle viimein käy, tai rikokset ovat tyyliltään sellaisia, jotta tekijä ei saakaan tuomiota.

Turvasatama, 2013 (Drawing Conclusions, 2011) on Leonin kahdeskymmenes suomennettu teos. Siinä Brunetti tutkii asunnosta kuolleena löydetyn vanhan naisen kuolemaa. Brunetti joutuu tekemään tutkimustaan osittain omin luvin, koska naisen kuolemaa pidetään luonnollisena menehtymisenä. Donna Leonin kirjat ovat kuin turvasatama minulle. Parikymmentä kirjaa luettuaan Brunetista tulee tuttu ystävä, joka välittää siitä, miten maailma makaa.

7 kommenttia:

  1. Minä en ole lukenut yhtään Donna Leonia, mutta voisin jopa tykätä niistä, koska rakastaisin varmasti kaikkia Venetsia-kuvauksia. En vain lue ikinä dekkareita, joskus muinoin luin paljonkin, mutta enää en...ehkä dekkarikausi palaa joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä luen dekkareita aina silloin tällöin ja pidän Donna Leonin dekkareista juuri siksi, että niissä on niin paljon muutakin kuin rikos purtavana. Oi, ne ruokakuvaukset ja se, miten Guido Brunetti rakastaa Venetsiaansa, mutta näkee myös sen huonot puolet. Jos ikinä ajattelet lukea dekkareita, niin suosittelen lämpimästi juuri näitä.

      Poista
  2. Kiitos tästä. Minäkään en ole koskaan lukenut, mutta nyt kyllä pitäisi testata. Mullakin on selvästi dekkarit kausittaista, ehkä sen saisi viriteltyä taas päälle, dekkarikauden...ehkä ensi kesäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Kesä on sopivaa aikaa dekkareille ja toki monelle muullekin kirjallisuuden lajille. Viimeistään ensi kesänä sitten! :)

      Poista
  3. Minäkin tykkään aivan hurjasti komisario Brunetista. En muuten enää ole lukenut dekkareita, mutta näitä luen ja yleensä varsinkin kesäisin, pitäisi varmaankin aloittaa alusta uudelleen. Luulen, etten myöskään lue näitä juonen takia vaan juuri ruuan, Paolan ja Brunetin juttelun ja havaintojen vuoksi ja tuon mitä sanoit, Brunetin inhimillisyyden vuoksi. Tänä kesänä en ole paljon muuta saanut vielä luettua, mutta kaksi Brunettia olen lukenut aika helposti :) Hyvää Donna Leon -kesää sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa löytää hengenheimolainen! Minä sanoin juuri menneellä viikolla miehelleni, että yksi parhaimmista lahjoista olisi, jos joku ostaisi kaikki Leonin teokset minulle. Niitä olisi tosiaankin kiva lukea kesämökillä viltinmutkassa uudelleen. Hyvää kesää myös sinulle!

      Poista
  4. Minäkin tykkään aivan hurjasti komisario Brunetista. En muuten enää ole lukenut dekkareita, mutta näitä luen ja yleensä varsinkin kesäisin, pitäisi varmaankin aloittaa alusta uudelleen. Luulen, etten myöskään lue näitä juonen takia vaan juuri ruuan, Paolan ja Brunetin juttelun ja havaintojen vuoksi ja tuon mitä sanoit, Brunetin inhimillisyyden vuoksi. Tänä kesänä en ole paljon muuta saanut vielä luettua, mutta kaksi Brunettia olen lukenut aika helposti :) Hyvää Donna Leon -kesää sinulle :)

    VastaaPoista