Aamuyön unessa koen, miltä tuntuu hetkeä ennen kuin auto lähtee hallinnastani. Ehdin puristaa rattia. Ehdin yrittää korjausliikettä. Ehdin sulkea silmäni. Ehdin pidättää hengitystäni. Ehdin avata suuni. Ehdin melkein huutaa. Huuto jää kurkkuuni. Näkökenttä sumenee. Huimaa. Pyörii. Auto lätsähtää syvään vetiseen peltoon. Mietin, että olen hengissä. Auto ei käynnisty, naksahtaa vain vaimeasti. Kenelle soitan, kuka tämän täältä hakee, miten se nyt näin meni?
Aamulla muistan uneni. Nämä kauniit kesäkuun päivät ja yhtäkkiä mieli ui syvissä vesissä. Kunpa kaikki apu menisi aina ajoissa perille. Kunpa laivat pysyisivät pinnalla. Kunpa ihmiset eivät hukkuisi noihin järviin ja meriin. Kunpa olisi rauhaa ja rakkautta. Aikaa ja kärsivällisyyttä.
Monesti onnettomuuksii sattuu ku sählätää, ollaa kännis tai ei totella/välitetä vaaroista. (mm. Titanic)
VastaaPoistaMulla oli unessa liikaa tilannenopeutta. :) Ihan hyvä varoitus, kun tulee joskus kaasuteltua liikaa.
Poista