"Äiti, sä myöhästyit, nyt et voi enää kuvata niitä." Lumiukko ja -akka ovat kadonneet. Jäljellä on mätä porkkana. Rikkinäinen vati irvistelee keväälle. Hiekkalaatikkoon voi jo kurkistaa, mutta aika märkää on. Lits lits ja tip tip. Jäälyhdystä on jäljellä vielä pohja. Oregano on talvehtinut hienosti ja työntänyt jo ensimmäiset versonsa pintaan. Huumaava tuoksu kaiken mudan keskellä. Eletään välitilassa. Ei olla vielä täysin valmistauduttu kevääseen. Meillä on vain talvikenkiä ja rikkinäisiä kumppareita.
Ja mä ku *köh* luulin, et vaa mulla kastuu lantsuissa sukat... ;D
VastaaPoistaNo, on meitä muitakin. Sellaisia, jotka jäävät kengistään kiinni hankeen ja tassuttelevat yhdellä kengällä ulisten. Oon myös joutunut huomaamaan, ettei roudarinteippipaikkaus oikein pidemmän päälle pidä vettä. Lantsut on mulle ihan uusi sana, hauska!
PoistaJoo, se on näitä meijjän kylän murressanoja. Mukavaa oli kerran kuulla likanpojalta, kun hän tuli polkupyörällä pihaan: Pappa kato, mä tulin pykällä... Hyvin on murre pojan puheesee iskostunnu. Onneks koko mun perhe puhuu lahtea. Lapset tosin työpuhelimiinsa Suomea ja se kuullostaa oudolle, kovin viralliselle. ;D
Poista