Jos todellinen elämä olisi satua, olisin tehnyt tänään kuin nuo kuvan äveriäät prinssit ja heitellyt pari valittua donitsia pariin valittuun päähän. Jos minulla olisi Soma-niminen hevonen, kuten saman sadun prinsessalla on, karauttaisin sillä nyt maailman ääriin. Vaan olen hevoseton rauhan nainen. Tyydyn siis puhisemaan. Keitän hivenen normaalia vahvempaa kahvia. Mätän suklaata. Huomenna menen taas töihin aivan normaalisti.
Kannatan satujen lukemista. Aikuisillehan ne on alun perin tehty. Kuvat ovat kirjasta Prinsessa vailla valtakuntaa (The Princess Who Had No Kingdom), jonka on kirjoittanut Ursula Jones ja kuvittanut Sarah Gibb. Sekä minä että tyttäreni pidimme tarinasta.
Tulinpas hyvälle tuulelle tästä. Joskus sitä olisi ihan mahtavaa, jos voisi käyttäytyä kuin pikkulapset tai satukirjan hahmot. Ehkä sitä voisikin...tuosta donitsihommasta en kyllä tiedä, se ei taitaisi olla kovin järkevää.
VastaaPoistaOnpas kiva kuulla. Minuakin helpotti, kun sain tämän kakaistuksi ulos. Mutta donitsit jäivät vaivaamaan niin paljon mieltä, että marssin tänään kauppaan ja ostin pussillisen. Lauhtunut mieleni söi ne mieluummin kuin viskeli.
VastaaPoistaOi, tämän kirjan kuvitus oli aivan ihana!
VastaaPoistaNiin on, eikä tarinakaan ole huono!
Poista