Joutsenella on pesä keskellä hötteikköä. Näen ilman kiikareita, miten se asettuu pesäänsä. "Nyt se muni munan", huudahtaa kiikaroiva mieheni. Huomaan tulleeni huijatuksi. Mutta olisi se voinut sen tehdä.
Olen lukenut runoja ja nauttinut: Aulikki Oksasen runokokoelma Helise, taivas! (2014) Oi, miten väkevää luettavaa! Se on samalla täydellinen kooste Oksasen runoudesta viimeisen 50 vuoden ajalta. Runot etenevät kirjassa aikajärjestyksessä, ne on jaettu otsikoituihin lukuihin. Jokainen luku alkaa Oksasen kuvituksella.
Hotkaisin Tatiana de Rosnayn Nimeni on Sarahin (2014) vaikka yleensä välttelen toisesta maailmansodasta kertovia teoksia. En ole pystynyt katsomaan edes Schindlerin listaa kokonaan. Nimeni on Sarah kertoo 10-vuotiaan Ranskan juutalaisen Sarahin tarinan. Sarah perheineen joutuu vainotuksi, mutta Sarah onnistuu pakenemaan keskitysleiriltä. Surullinen ja koskettava kirja.
Kevätmottoja juuri nyt:
Enemmän kirjoja ja ulkoilmaa, vähemmän nettiä.
Nenä tukossa, mutta niistetään.
Minulla on ollut tuo sama motto jo pidemmän aikaa: kirjoja ja ulkoilua. Se on jotenkin ihan täydellinen parivaljakko, joka auttaa jaksamaan. Vaikka totta on, että silloin kun on oikein väsynyt, ei kyllä jaksa edes lukea. Silloin pitää vain tyytyä ulkoiluun ja nukkumiseen.
VastaaPoistaJust tänä aamuna oli pakko valita nukkuminen. Mulla on Kultarinta kesken ja olisin niin halunnut aamulla lukea mutta tajusin, että päivästä tulee karu, jos... Äsken ehdin lukea pari lukua, ja jos saisin lapset mukavasti nukkumaan, niin ehkä jatkan nyt illalla. Nyt on ihanaa olla ulkona, kun koko luonto herää ja sirkuttaa.
Poista