maanantai 14. lokakuuta 2013

Kaupungilla ja metsässä









Maisemanvaihdos tuli tarpeeseen, vaikka haikailemani kulttuuripläjäykset jäivät saamatta. Istuin koulutuksissa, kun muu perhe kirmaili auringonpaisteessa kaupungilla ja lukuisissa leikkipuistoissa. Viimeiselle makkaranpaistoreissulle ehdin mukaan.

Tytär haluaa, että Kuka lohduttaisi Nyytiä? lauletaan, ei lueta. En muista säveltä kuin paikoin, mutta läpi menee. Näin kerrostalon ikkunassa maailman isonenäisimmän mustan kissan, mutta se ei halunnut kuvattavakseni. Myöskään koirien kuvaaminen ei ole helppoa.

Kotona kissa protestoi poissaoloamme hyppimällä ovien päälle. Sieltä se ylhäältä mulkoilee meitä. Onneksi kissat eivät ole pitkävihaisia. Palanen kalaa ja kunnon silitykset päälle ja taas ollaan kavereita.

4 kommenttia:

  1. Haluaisin kuulla Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjan laulettuna. En ole koskaan kuullut, saati itse laulanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että löydät sen kirjastosta dvd:nä. Samalla dvd:llä taisi olla Kuinkas sitten kävikään? Ne on toteutettu mun mielestä tosi hienosti. Lapset ovat katsoneet ne miljoona kertaa ja kehitelleet oman tanssinkin tuohon Nyytiin.

      Poista
  2. Meilläkin Kuka lohduttaisi Nyytiä? oli kovin luettu kirja. Mutta nimenomaan luettu, en olisi ikimaailmassa osannut laulaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin meillä, kirjaa on kulutettu ahkeraan. Törmäsin tuohon laulettuun versioon muutama vuosi sitten. Sävel ei ole helpoimmasta päästä. Tai oikeastaan vaikeus on rytmissä. Se vaihtelee niin paljon ja välillä tarinaa luetaan. Mutta ei kai se niin vakavaa ole, jos ei ihan mene oikein. Lapsia ei ainakaan tunnu haittaavan.

      Poista