...koska, sniiif, minä en todellakaan osaa ranskaa. Veronique Ovalden teoksia on suomeksi käännetty vasta yksi. Ja se yksi ainoa,
Mitä tiedän Vera Candidasta, on i-has-tut-ta-va teos! Vaikka teoksessa käsitellään ikäviä aiheita, päällimmäiseksi jää mieleen Ovalden kaunis tyyli kirjoittaa. Arvostan myös pilviin tällaiset kirjat, joissa on lyhyitä lukuja.
En oikeastaan halua puhua novellin negatiivisista aiheista, esimerkiksi hyväksikäytöstä ja sukurutsasta. Kirjassa on sellaisiakin miehiä, jotka ovat sekaisin, täynnä itseään eivätkä ymmärrä mitään rakkaudesta.
Onneksi Ovalde on kirjoittanut teokseensa vastapainoksi Veran ja Itxagan rakkaustarinan.
Ovalde näyttää, että runnellussakin elämässä voi olla paljon hyvää ja arvokasta.
Muita toiveita:
- jatkuisipa sateeton ja lämmin syksy vielä kotvan
- olisipa paukkuja lähteä töiden jälkeen useammin eväs- taikka rantaretkelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti