lauantai 27. heinäkuuta 2013

Vaaleanpunaisten lasien lävitse

En tiennyt ennen tätä kesää, miten kauniit kukat korianterissa ja oreganossa on. Ihanaa yrttiä ja kukkaa samassa varressa. Mökille on saatu keinu, josta voisi melkein hypätä suoraan järveen. Kasvimaalla muutama vadelmantaimi. Oksat notkuvat vadelmien painosta. Vielä hetki tätä suloisuutta ennen...en halua sanoa mitä, koska silloin se pysyy kauempana. Haluan vain elää satumaailmassa. Nyt poimimaan marjoja, mars.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Öisin luen ja päivisin leivon

Pitikin ottaa yöluettavaksi Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (2012, Wsoy). Luin puolet kirjasta otsalampun valossa (etteivät lapset herää) ja sitten loppuyön pelkäsinkin pyromaaneja (joilta kuitenkin säästyimme). Kirja on omaelämäkerrallinen. Kirjailija käsittelee vauva-aikana kotikylässään tapahtuneita tuhopolttoja ja kuvaa, miten pienessä kylässä asuvien ihmisten elämät ja kohtalot leikkaavat toisiaan. Samalla kun kylässä asuvan tuhopolttajan tarina etenee, kirjassa seurataan myös kirjailijan omaa kasvua, elämänvalintoja ja kehitystä siksi, kuka hän on nyt.
Kirja on vaikuttava. Aikahyppäykset ovat taitavasti toteutettuja ja tapa, jolla Heivoll kuvaa tuhopolttojen takana olevaa ihmistä, on enemmänkin kaunis ja koskettava kuin kauhisteleva.
Kiitos Marialle hyvästä lukuvinkistä!
Foxilta tulee aamupäivällä minua miellyttävä ruokaohjelma, jossa kokkailee portugalilainen miekkonen. Hän on ihastuttavan rauhallinen käänteissään, ei ollenkaan sellainen eestaas huiteleva huippukokki. Kun hän yhtenä aamuna teki sieninyyttejä, tiesin heti, mihin noukkimamme tatit päätyisivät.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Isojen pyllyjen metsässä

Yksi kesän ihanimmista tuoksuista on suo. Sade ei lakkaa, kun poimimme lakkaa. Mutta ei se meitä haittaa. Löydämme mahdollisia karhunpyllynjälkiä sammalikosta, ne ovat aika isoja. Emme näe itse pyllyjä, mikä on ihan kivaa. Näemme myös tyhjät munankuoret, ja ympärillämme sirkuttanevat ne, jotka lähtivät kuorista. Kiitos Marttojen, löydän juuri sellaisen piirakkaohjeen kuin halusinkin.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Yhtäkkiä

Yhtäkkiä meillä on mökillä taas sama kesäkissa, vaikkei varmaan saisi olla. Se tulee, milloin haluaa ja menee, milloin haluaa. Se syö kalaa ja makkaraa ja on syömättäkin, jos ei halua. Sillä on suuri ääni ja yleensä iso nälkä ja lapset rakastavat sitä. Minäkin rakastan salaa ja hyssyttelen lapsia, kun kohta sen joku vie sen omaan kotiin.
Yhtäkkiä minulla on talo täynnä lapsia ja pitää leipoa mansikkakakku ja pursotella. En ole mikään pursottelijatyyppi ja pursotinkin on ärsyttävästi hukassa. Onnistun kuitenkin kehittelemään jotakin. Moni kakku päältä kaunis ja sisältä liian kostea. Silti se on kohta jo syöty.
Yhtäkkiä olen saappaitani myöten lakkanevalla. Ja kuulen monta kertaa: "Mennäänpäs tuonnepäin, ei mutta niitähän onkin jo tuossa." Kukaan hyttynen ei tule liian lähelle. Oi, hyttyset, kun osaatte kerrankin olla oikeaan aikaan muualla.
Yhtäkkiä olen mummolan pihasaunassa. Se on uudistettu mutta silti sama vanha tunnelma siellä on. Sujahdan pehmeän höyrynsihinän myötä lapsuuteen mummon pieneksi tytöksi. Mummoa ei ole enää, auringonlaikuttama lasikin on vaihdettu uuteen. Kummipoika vihtoo selkäni ja terassilla on itsetehtyä ginger beeriä. Voi, pojat ja tytöt, kun yhtäkkiä ihmisellä on kaikki.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Lipaisuja Lipsonin Jäätelökauppiaasta

"Yksikin pieni virke sisältää suuria merkityksiä. Runsas dialogi keventää ja selventääkin toisteisuudessaan kirjaa. Ihmisen keskeneräisyys. Rikkoutuneet minät. Hippasen omituiset suhteet miesten ja naisten välillä. Vai ovatko? Ikäänkuin-äidittömyyden vaikutus seuraaviin sukupolviin. Arvottomuuden tunne. Pelko vai rakkaus?" Ote Annelien muistiinpanoista.

Nämä ajatukset irtoavat Katri Lipsonin Jäätelökauppiaasta (2012, Tammi). Makustelu jäi vähäsen kesken, kun piti jo palauttaa kirja. Tämä teos vaatisi uudelleenluvun ja ehkä kaaviomerkintöjä henkilösuhteista. Saapa nähdä, teenkö sen joskus. Kosmonautin (2008, Tammi) luin silloin, kun se oli Finlandia-ehdokkaana. Alusta loppuun se parani. Sama tämän kirjan kanssa. Pidin ja pidän tästä. Jäätelökauppiaasta tulee mieleen Kieslowskin elokuva Veronikan kaksoiselämä (1991), vaikken osaa selittää, miksi. Maatkin ovat ihan erit. Ehkä tunnelmassa ja kerrontatyylissä on jotain samaa sirpaleisuutta. Jäätelökauppias kannattaa lukea, jos lukee yleensä hyvin selkeäjuonista kirjallisuutta. Ihminen tarvitsee outoutta ja yllätyksiä. Jos haluaa lukea nimenomaan jäätelönmyynnistä, kannattaa valita jokin muu teos.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Mansikkakakkua, kiitos!

Tämän päivän pakkomielteeni oli mansikkakakku. Halusin tehdä sellaisen keksimäisen kakun, jossa vuorottelevat isot keksisiivut ja kermavaahtoon upotetut mansikat. Päälle paistoin marenkia. Aika makeaa herkkua. Tämän kanssa sopisi varmasti jokin raikas kuohuviini. Nyt joimme mehua.
Keksipohjiin kehittelin tällaisen taikinan:

125 grammaa sulatettua voita
1½ desiä intiaanisokeria
4½ desiä kaurahiutaleita
1½ desiä puolikarkeita spelttijauhoja
puoli teelusikallista soodaa
noin desi kermaa

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään voisulaan. Sooda sekoitetaan kermaan ja lisätään taikinaan. Taikinasta tehdään kolme ohutta levyä, joita paistetaan 200 asteessa 15 minuuttia. Seuraavalla kerralla laitan enemmän spelttiä, vähemmän kauraa.